Etusivu » Opinnäytetyö: Intian paperiteollisuuden puunhankinta painii erinäisten ongelmien kanssa

Opinnäytetyö: Intian paperiteollisuuden puunhankinta painii erinäisten ongelmien kanssa

Viimeistelen pro-gradu työtäni koskien Intian paperi- ja selluteollisuuden puunhankintaa ja sen pullonkauloja. Tutkimuksen tarkoituksena oli haastatella paperitehtaiden (yhteensä 9 kpl eri puolilla Intiaa) puunhankinnan vastaavia ja luoda kokonaiskuva heidän ajatuksistaan puunhankinnan nykytilasta. Tutkimus on vahvasti riippuvainen jo tehdystä kenttämatkasta Intiaan. Tutkimuksen pääpaino on puun toimitusketjujen analysoinnissa, mutta toinen tärkeä osa-alue on hankinnan pullonkaulojen löytämisessä. Kenttätyö oli ensiarvoisen tärkeä,
koska itsetehdyt haastattelut auttoivat luomaan paremmin kokonaiskuvan sen sijaan, että joku muu olisi kerännyt datan minun puolestani. Saatu datan määrä oli suuri ja olen erittäin tyytyväinen sen laatuun.

Tutkimuksessa oli seuraavat tutkimuskysymykset:

- Kuinka puu raaka-aineena hankitaan tehtaalle?

- Mitä mahdollisia pullonkauloja puunhankinnassa esiintyy?

- Miten hankintaketjua voitaisiin kehittää, jotta puunhankinta tehostuisi?

Kenttätyöni toteutui 8.1.2017 – 12.2.2017. Ennakkoon oli vaikea löytää dataa Intian paperiteollisuuden puunhankinnan kokonaistilasta. Yleisestikin ottaen tropiikin metsätaloutta on tältä kantilta tutkittu melko vähän. Oletettavaa oli siis, että haastattelut voivat sisältää paljon uutta tietoa. Tulokset olivat kuitenkin osittain mitä oltiin ennakkoon ajateltu, eli puunhankinta noudattaa samantyylistä proseduuria kuin mitä se on globaalisti.
Hankintaprosessi alkaa suunnittelulla, jonka jälkeen puu ostetaan pääsääntöisesti yksityisiltä viljeliöiltä. Tämän jälkeen puu hakataan ja kuljetetaan tehtaalla, jossa puu punnitaan ja tarkastetaan. Puu päättyy vastaanoton jälkeen joko puukentille tai vaihtoehtoisesti suoraan hakettimeen. Käytännöt ja menetelmät eroavat kuitenkin huomattavasti, onhan tässä kyse kuitenkin tropiikin maasta. Suurimpana erona voidaan sanoa olevan manuaalisen työn määrässä. Intiassa hakkuut sekä kuorman lastaus tehdään käsin; joissain tapauksissa jopa
hakkurin syöttö ja puun kuorinta tapahtuvat miesvoimin. Suurin osa tehtaista ovat kuitenkin investoineet koneisiin ja manuaalisen työn määrä tullee vähenemään lähitulevaisuudessa.

Yhteenvetona haastatteluista voin sanoa, että tehtaat ovat tyytymättömiä teollisuuden nykytilaan. Varsinkin puuraaka-aineen huono saatavuus sekä tästä johtuva raaka-aineen ylihinta ovat saaneet monet tehtaat ahdinkoon. Puuta hankitaan paljon ulkomailta ja tämä nostaakin entisestään toimitusketjujen kustannuksia. Lisäksi manuaalisen työn suuri määrä tekee prosesseista tehottomia. Intian poliittinen tilanne sekä yhteiskunnalliset ongelmat tuovat myös oman mausteensa soppaan. Viljelijät ovat haluttomia kasvattamaan
puuta ja suurin osa tiloista on vain 1-2 hehtaarin kokoisia. Sadot jäävät myös pieniksi, jolloin viljelöiden saamat tulot jäävät vaatimattomammaksi kun vertaa sitä esimerkiksi viljelykasveista saamaan tuottoon.

Tutkimukseni oli pintaraapaisu ja palvelee taustatyönä mahdollisesti tuleville pro-gradu -töille tai jopa väitöskirjoille. Kirjoitusprosessi on vielä kesken, mutta työ valmistunee marraskuun aikana. Intian paperiteollisuus otti minut hyvin vieraanvaraisesti vastaan ja olivat avoimia haastatteluissa, joka helpotti huomattavasti tutkimuksen läpiviemistä. Hieno kokemus siis kokonaisuudessaan. Iso kiitos Metsämiesten Säätiölle, että teitte mahdolliseksi tämän mielenkiintoisen tutkimuksen!

Lisätietoja:

MMK Harri Onali, Helsingin yliopisto, harri.onali(a)helsinki.fi

Julkaistu: 09.10.2017