Metsämiesten Säätiö edellyttää kaikilta rahoittamiltaan apurahahankkeilta ulkoista viestintää. Viestinnän vähimmäisvaatimus on, että Säätiölle toimitetaan julkaistavaksi tiedote hankkeen tuloksista. Tämä lisää hankkeiden toteutuksen läpinäkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Metsämiesten Säätiö ei vastaa näiden tiedotteiden sisällöstä.

Historiahanke: Tulsuboksi mukaan ja Neuvosto-Karjalan puunhankintaa kehittämään

keskiviikkona, 18.05.2022

Noin 6 500 suomalaistaustaista Kanadan ja Amerikan siirtolaista muutti pääosin 1930-luvun alussa Neuvosto-Karjalaan rakentamaan sosialistista ihanneyhteiskuntaa. Karjala-kuume houkutteli ja Suuri lama ja idealismi lisäsivät pökköä pesään. Yleisellä tasolla ilmiöstä tiedetään paljon. Se tosiasia, että miespuolisista muuttajista jopa 60 % oli metsureita ja muita puunhankinnan parissa työskenteleviä ammattimiehiä, on hyvin heikosti tiedetty.

Leninin kuningasajatus oli kehittää Neuvostoliittoa ulkomaisten asiantuntijoiden avulla. Karjalan rooliksi oli kaavailtu johtava asema metsäteollisuuden kehittämisessä ja puutavaran ja sen jalosteiden tuottamisessa sekä kotimaan kulutukseen että vientiin. Edvard Gylling, Neuvosto-Karjalan silloisena johtajana, ryhtyi 1920–30 luvun vaihteessa aktiivisesti toimiin saadakseen alueelle Pohjois-Amerikasta suomalaistaustaisia ja ammattitaitoisia metsureita. Heistä oli huutava pula. Tulijoilla oli merkittävä vaikutus Karjalan tasavallan kulttuurin, koulutuksen, urheilun ja talouden kehitykseen. Merkittävin sektori oli metsäteollisuus ja siitäkin lähinnä puunhankinta.

Puutavarasta muodostuikin Neuvosto-Karjalan merkittävin vientituote ja valuutan tuoja koko Neuvostoliiton mittakaavassa. Kulttuurin alueen saavutuksista tiedetään varsin paljon. Tavallisten lumberijäkkien metsätalouden alalla tekemää kehittämistyötä ei tunneta juuri ollenkaan. Sitä on historioitsijoiden toimesta tutkittu varsin vähän eikä metsähistorioitsijoiden toimesta ollenkaan. Metsäalan ammattilaisena kiinnostaa, millainen merkitys näillä spesialisteilla oli kehitystyössä, keitä he olivat, mitä saivat aikaan ja millaisin keinoin ja uhrauksin. Mielestäni heidän työnsä ja saavutuksensa ansaitsevat tulla tunnetuksi ja metsurit muistetuiksi ja arvostetuksi.

Neuvosto-Karjalan hakkuut olivat 1920-luvun alussa 1,4 milj. m3. Roimasti alimitoitetut hakkuut nousivat 1930-luvulla enimmillään lähes 10 milj.m3:iin. Lisäksi kymmeniä prosentteja arvokasta puutavaraa ml. latvatukit ja paperipuu jäivät metsiin mätänemään, koska teiden ja kuljetusvälineiden puute ei mahdollistanut pieniläpimittaisen puun kannattavaa korjuuta. Arvokas tyvitukki oli lähes ainoa rahan arvoinen rungon osa ja se sitten kelpasikin sekä Neuvosto-Karjalan omille sahoille että varsinkin vientiin. 1930-luvun alkuvuosina NL:sta muodostui Suomen ja Ruotsin ohella Euroopan suurin saha- ja raakapuun viejä ja NLn suurimpia valuutan tuojia. Jopa niin suuri, että kilpailijat alkoivat syyttää sitä Karjalan riistosta, vankityövoiman käytöstä ja dumppauksesta, kunnes saatiin aikaan yhteinen kartellisopimus ja meno voi jatkua.

Vuotuinen hakkuiden ja korjuun lisäys on ollut käsittämättömän suuri, kun ajattelee, että hakkuut lisääntyivät vuosittain kymmeniä prosentteja. Työt tehtiin pääosin käsityökaluilla ja hevosvetoisina. Vasta Pohjois-Amerikan siirtolaisten myötä saatiin traktoreita ja kuorma-autoja. Kanadalainen saha ja kirves muodostuivat lähes taianomaisiksi käsitteiksi ja niiden avulla siirtolainen ylittikin paikallisen metsurin normin jopa 3-4 kertaisesti. Uudistukset eivät jääneet hakkuun tehostamiseen. Puun lähikuljetus oli lumiteiden varassa, mikä rajoitti kuljetukset talviaikaan ja vähäisten maanteiden, uittoreittien tai rautateiden varteen varsin lyhyiksi. Kaukokuljetus oli pääosin uiton varassa. Suuri osa metsistä oli hakkuiden ulottumattomissa ja säilyi kokonaan hakkuilta. Siellä, missä hakattiin, oli paljon tehostamisen ja parantamisen varaa. Lähikuljetus tehostui parantamalla teiden laatua ja ottamalla käyttöön jäädytetyt talvitiet, joita siihen aikaan ei tunnettu NLssa ollenkaan. Kitaus alkoi sujua jumpparilla ja kasaus tehostui terikan avulla. Järeämpien kanadalaisten rekien ja suurempien kuormien teko ja kuljetus mahdollistuivat ennen näkemättömien työkalujen ja -tapojen ansiosta.

Petroskoin lähelle syntyi siirtolaisten asuttamina mallimetsäpunkteja, joiden saavutuksista riitti juttua Punainessa Karjalassa. Matroosan metsäpunktista kehittyi kaaderipunkti eli koulutuskeskus, johon tuli koulutettavia oman tasavallan lisäksi koko NLn alueelta. Olosuhteet asumisen, elämisen ja ravinnon suhteen olivat tulijoille suoranainen shokki. Kaikesta oli pulaa. Piti rakentaa parakkeja, asuintaloja, korjausverstaita, pajoja, hevostalleja ja rekiä ja monien metsäpunktien yhteyteen käynnistettiin aputiloja, jotta saataisiin riittävästi ruokaa.

Metsämiesten Säätiön tuella olemme laatineet sähköisen tietokannan Pohjois-Amerikan suomalaiset Neuvosto-Karjalassa 1920- ja 1930-luvulla. http://uf.rkna.ru/. Siirtolaisten jälkeläisille ja historian harrastajille tietokanta tarjoaa helpon tavan päästä omaistensa jäljille. Oman isotätinikin perheen löysin heidän joukostaan ja minulle selvisi, että hänellä oli ollut 1930 Kanadassa syntynyt poikakin, joka lopulta pääsi 1960 palaamaan takaisin syntymämaahansa.

Internet-projekti ja tietokanta sisältää Karjalan tasavallan kansallisarkiston asiakirjoja Amerikan ja Kanadan suomalaisten historiasta. Elektronisessa arkistossa on yli 900 dokumenttia, joista yli sata on mustavalkoisia valokuvia. Asiakirjoissa on tuhansia metsäammattilaisten ja heidän perheenjäsentensä nimiä.

Alkusanat-kohdassa on yleiskuvaus ja sen lopussa kaksi interaktiivista karttaa. Karttoihin on merkitty niiden metsäpunktien nimet, joissa työskenteli siirtolaistaustaisia metsäalan ammattilaisia. Nimeä klikkaamalla avautuvat sitä koskevat asiakirjat ja valokuvat. Dokumentteja voi tarkastella myös kohdasta Elektroninen arkisto ja Henkilöhaku-kohdasta löytää pelkällä nimellä asiakirjoja ja valokuvia. Kirjallisuus-osiossa on kattava listaus Kirjapaino Kirjan suomen kielellä painetuista metsäoppaista, muutama myös venäjänkielisenä. Listaus muistelmakirjoista, historialliset tutkimusjulkaisut ja bibliografiat sekä fiktiot täydentävät listausta. Tietokanta on vapaasti käytettävissä ja siinä olevia dokumentteja ja valokuvia saa käyttää ei-kaupallisiin tarkoituksiin ilmaiseksi.

Lisätietoja:
Metsänhoitaja Mirja Jääskeläinen, mirja.jaaskelainen(a)saunalahti.fi, puh. 0407739137
http://uf.rkna.ru
Pohjois-Amerikan suomalaiset Neuvosto-Karjalassa 1920-1930-luvulla
 

Tilaa Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Kerromme uutiskirjeessä 6 -10 kertaa vuodessa apuraha- ja stipendiasioista sekä työstämme metsäalan ja sen ammattilaisten hyväksi.
Voit tilata uutiskirjeen antamalla sähköpostiosoitteesi meille:

Ole hyvä, anna kaikki pyydetyt tiedot.