Metsämiesten Säätiö Foundation

Laadulliset mittarit tärkeitä metsäalan korkeakoulutuksen tuloksellisuuden arvioinnissa

perjantaina, 01.04.2016

Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena oli selvittää metsäalan korkeakoulutuksen tuottamat oppimistulokset ja työelämävastaavuus sekä luoda mittareita koulutuksen nykytilanteen arvioimiseksi ja jatkokehityksen välineiksi.Tutkimukseni yksi keskeinen teema käsitteli työn ja koulutuksen välistä vastaavuutta. Metsätalousinsinööreistä lähes puolet koki työskentelevänsä niin tason kuin sisältönsäkin osalta koulutustaan vastaavassa työssä, kun vastaava osuus maatalous- ja metsätieteiden maistereilla oli kolmasosa. Täysin koulutuksen sisältöä ja tasoa vastaamattomissa töissä työskenteli vajaa viidesosa metsätalousinsinööreistä ja reilu kolmasosa maatalous- ja metsätieteiden maistereista.

Maistereilla työtehtävät olivat tason osalta varsin suurella osalla koulutusta alemman tasoisia, kun taas insinöörit kokivat työskentelevänsä koulutustasoaan vaativamman tasoisissa työtehtävissä. Koulutusta vastaamattomissa tehtävissä työskenteleminen on yleistä työuran alkuvaiheessa, mutta maatalous- ja metsätieteiden maistereilla tämä vastaamattomuus oli yleistä vielä pidemmän työuran tehneilläkin.

Metsäalan korkeakoulutetut kilpailevat hyvin pitkälti samoista työtehtävistä. Tämä kilpailu on korostunut heikkoina työllisyysvuosina, jolloin metsäalan työpaikkoja on ollut vähemmän tarjolla. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että kun työpaikkoja on niukemmin tarjolla ja koulutetusta työvoimasta on ylitarjontaa, työnantajat valikoivat työntekijöitä koulutuksen tason lisäksi koulutusalan ammatillisen eriytyneisyyden perusteella.

Metsätalousinsinöörikoulutus on selkeämmin ammattipätevyyden tuottava koulutus, kun taas maatalous- ja metsätieteiden maistereiden koulutus on yleisempi ns. generalistitutkinto. Metsätalousinsinöörit ovat hyötyneet tästä koulutuksensa selkeämmästä profiilista paremmin koulutustaan sisältönsä ja tasonsa osalta vastaavien työpaikkojen muodossa.

Koulutuksen ja työn välinen vastaavuus vaikutti koettuun työtyytyväisyyteen. Työtyytyväisyys oli parempi niillä, jotka olivat työssä koulutustaan vastaavassa työssä. Metsätalousinsinöörit olivat maistereita tyytyväisempiä työn tarjoamiin itsenäisiin ja vastuullisiin työtehtäviin sekä sijoittumiseen tavoitteiden mukaiselle työuralle. Maisterit olivat puolestaan insinöörejä tyytyväisempiä työn ja muun elämän väliseen tasapainoon: työ oli maistereiden kokemuksen mukaan vähemmän henkisesti kuormittavaa, tarjosi mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen ja työsuhteen jatkuvuus oli varmempaa kuin insinööreillä.

Osaamisella oli yhteys sekä koulutuksen ja työn väliseen vastaavuuteen että työtyytyväisyyteen. Mitä paremmin yleiset työelämässä tarvittavat taidot hallittiin, sitä paremmaksi koettiin koulutuksen ja työn välinen sisällöllinen vastaavuus kummassakin koulutusryhmässä. Hyvät itsenäisen työskentelyn taidot, sosiaaliset taidot ja ajan käyttöön liittyvät taidot lisäsivät kummallakin ryhmällä työtyytyväisyyttä. Metsätalousinsinööreillä myös johtamiseen ja taloushallintoon liittyvät hyvät taidot lisäsivät työtyytyväisyyttä. Maatalous- ja metsätieteiden maistereilla hyvät akateemiset taidot ja kansainvälisen työskentelyn taidot vaikuttivat positiivisesti työtyytyväisyyteen.

Metsäalan substanssiosaamisen kokivat metsätalousinsinöörit työtyytyväisyyden kannalta tärkeämmäksi kuin maatalous- ja metsätieteiden maisterit. Insinöörit sijoittuvatkin maistereita useammin metsäalalle, jossa metsäalan osaamisella on suoraa käyttöarvoa. Maistereista varsin suuri osuus sijoittuu metsäalan ulkopuolelle ja yleinen työmarkkinoilla tarvittava osaaminen on keskeisempää.

Metsätalousinsinööri- ja maatalous- ja metsätieteiden maistereiden koulutuksissa nousi esille yhteisiä kehittämistarpeita. Koulutuksen aikaisten harjoittelupaikkojen riittävyys, oikea kohdentuminen ja hyväksyttävän harjoittelun kriteerit nousivat esille kummankin koulutuksen huolenaiheina. Koulutuksen sisällöistä erityisesti liiketoiminta- sekä myynti- ja markkinointiosaaminen kaipaisivat kummassakin koulutuksessa lisäpanostusta. Käytännön metsäalan osaamisen vahvistaminen tuli esille sekä insinöörien että maistereiden arvioissa suorittamansa koulutuksen kehittämistä edellyttävistä osa-alueista. Koulutuksen aikaisella uraohjauksella voitaisiin vaikuttaa siihen, miten hyvin koulutuksen jälkeen sijoitutaan koulutusta vastaavaan työhön.

Väitöskirjatutkimus on jatkoa Helsingin yliopiston hallinnoimalle Metsäalan korkeakoulutuksen oppimistulokset ja työelämä -tutkimushankkeelle. Tutkimusta rahoitti Metsämiesten Säätiö.

Lisätietoja:

Tutkija Riitta Kilpeläinen, riitta.sm.kilpelainen(at)helsinki.fi