Metsämiesten Säätiö Foundation

Pro Gradu -tutkielma: Varhaisperkaustarve UPM Metsän Väli-Suomen metsätiloilla

keskiviikkona, 27.04.2016

Taimikonhoito on uudistamisen jälkeen merkittävin kustannus koko kiertoajalla tasaikäisen metsikön kasvatuksessa. Nykyisen ohjeistuksen mukaisesti kaksivaiheinen taimikonhoito-ohjelma jaetaan varhaisperkaukseen ja varsinaiseen taimikonhoitoon. Osalla taimikoista yksi hoitokerta voi olla kuitenkin riittävä. Yhden taimikonhoitokerran jäädessä pois on mahdollista saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä erityisesti suurta metsäomaisuutta hallinnoitaessa.

Pro gradu -työssä tutkittiin varhaisperkauksen tarpeellisuutta UPM Metsän Väli-Suomen metsätiloilta mitatun koeaineiston perusteella. Työssä selvitettiin, oliko kesällä 2015 varhaisperkaukseen määritellyt tuoreen (MT) ja kuivahkon (VT) kankaan taimikkokuviot todellisuudessa perkauksen tarpeessa nykyisen taimikonhoito-ohjeistuksen mukaisesti. Työssä tarkasteltiin tuoreen (MT) kankaan istutuskuusikoita sekä tuoreen (MT) ja kuivahkon (VT) kankaan kylvömänniköitä. Tavoitteena oli mahdollisuuksien mukaan tunnistaa ne kohteet, joilla varhaisperkaus ei ole vielä tarpeen tai varhaisperkausta ei tarvita lainkaan. Nämä kohteet tunnistamalla olisi mahdollista saada kustannussäästöjä taimikonhoito-ohjeistusta päivittämällä. Työssä tarkasteltiin lisäksi kuviotietojen käyttökelpoisuutta varhaisperkaustarpeen määrittelyssä.

Tulosten mukaan varhaisperkaus oli tarpeellinen nykyisen ohjeistuksen mukaisesti tuoreen kankaan istutetuissa kuusen taimikoissa. Perkaus on ajankohtainen noin viiden vuoden iässä. Istutuskuusikoista ei ole mahdollista hakea kustannussäästöjä taimikonhoitokertoja vähentämällä. Kaksivaiheinen taimikonhoito-ohjelma on lähtökohtaisesti  tarkoituksenmukainen. Tuoreen kankaan männiköissä varhaisperkaus oli myös tarpeellinen ja tästä joukosta ei ole syytä hakea kustannussäästöjä. Tutkimuksessa tuoreen kankaan männiköiden osuus oli kuitenkin hyvin pieni. Kuivahkon kankaan kylvömänniköissä varhaisperkaus tehtiin tulosten mukaan liian aikaisin. Tutkimuksen mukaan perkaustarve ei ole vielä ajankohtainen noin seitsemän vuoden ikäisissä kylvötaimikoissa. Tästä joukosta olisi mahdollista saada kustannussäästöjä arvioimalla varhaisperkaustarvetta tarkemmin.

Männiköissä olisi erityisesti huomioitava kasvatettavan puuston välinen kilpailu, kuvion kokonaisrunkoluku sekä mahdollinen spatiaalinen vaihtelu kuvion sisällä. Kuviotiedoista ei ole mahdollista nykyisen tiedon perusteella määritellä kohteita, joilla varhaisperkausta olisi mahdollista siirtää nykyisestä ohjeistuksesta. Nuorilla taimikoilla tiedot ovat laskennallisia. Tiedon täysimääräinen hyödyntäminen vaatisi taimikoiden tietojen päivittämistä, mikä ei käytännössä ole kustannustehokasta hyötyynsä nähden.

Metsämiesten Säätiön tuki mahdollisti työn viimeistelyn raportista pro gradu -työksi.

Lisätietoja:

MMK, DI Heidi Hintikka, Helsingin yliopisto, heidi.hintikka(at)helsinki.fi