Metsämiesten Säätiö Foundation

Artikkeli Vuosiluston teemanumeroon: Metsä antaa mitä metsällä on -metsien kulttuurinen kestävyys

maanantaina, 10.08.2020

Monissa metsällisissä yhteyksissään kulttuurikäsite on viitannut rajatusti taiteellisiin tai muuten korkeakulttuurisiin ilmiöihin tai vanhoihin perinteisiin kuten kaskeamiseen tai metsätalouteen ennen koneellistumista. Kulttuuri on myös rinnastettu sivistykseen ja ”oikeisiin” menettelytapoihin.

Sellaiset jo vakiintuneet käsitteet kuin yrityskulttuuri ja teollinen kulttuuri sisältävät metsäiset kosketuskohtansa samoin kuin esimerkiksi länsimainen kulttuuri tai keskiajan kulttuuri. Kulttuuri onkin avarimmillaan kaikkea ihmistoimintaa kattava käsite ja metsän ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden rinnalla oleellinen osa edellisistä rakentuvaa nelikenttää.

Kulttuurintutkimuksessa ja yhteiskuntatieteissä kulttuuriset ympäristönäkökulmat ovat olleet vahvasti esillä jo 1980-luvulla, osittain aikaisemminkin. Metsäntutkimukseen ja metsätalouden käytäntöihin ne ovat tulleet aluksi kovin verkkaisesti ja kapea-alaisesti. Metsien kokonaisvaltaista kestävyyttä arvioitaessa kulttuuriset näkökulmat ovat kuitenkin tärkeitä olipa kyse perinteiden ja -historian jatkumoista, innovaatioista tai laajemmista kulttuurin rakenteista.

Metsäkulttuurinen tieto ei ole vain arkistoissa, medioissa, kouluissa, museoissa eikä myöskään yksittäisten ihmisten ajatuksissa ja tekemisissä menneisyyteen vievä muisteluelementti vaan myös tietopankki, joka jatkuvasti tuottaa uusia metsän ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen tähtääviä ratkaisuja.

Metsäisen kulttuurin piiriin kuuluvat metsäteollisuuden osa-alueet, perinnemaisemien hoito, porotalous, sieniretket ja monet metsämatkailut mökkeilystä kaljapussihetkiin. Kauneus, hyvinvointi, turvallisuus ja muut positiiviset arvot tunnustetaan mutta kokemukset aina eränkäynnin ajoilta osoittavat, että kestävyysarvioinnit saattavat todellisuudessa törmätä rajustikin toisiinsa. Omavaraistaloudessa metsänkäyttö saattoi olla kestävää ja elintärkeää. Se ei kuitenkaan aina käynyt yksiin teollisuuden puuntarpeiden ja rahassa mitattavien arvojen kanssa.

Keskustelu metsistä jatkuu ja nähdäänkin, että metsien kestävä käyttö edellyttää avoimuutta kulttuuriselle moninaisuudelle ja toisten näkökulmien tunnistamista ja hyväksyntää. Talouden, luonnon monimuotoisuuden, virkistyskäytön ja muiden arvojen yhteensovittaminen ei kuitenkaan ole lainkaan yksinkertaista, kuten monet kulttuurintutkijat ja yhteiskuntatieteilijät ovat todenneet.

Lisätietoja:

FM Pekka Virtanen, pekka.virtanen(a)hotmail.fi, puh. 044 3476126

https://issuu.com/vuosilusto/docs/vuosilusto13