Metsämiesten Säätiö Foundation

Menestystä metsistä – mahdollisuudet ja rajat

keskiviikkona, 13.12.2017

Vielä muutama vuosi sitten laskevan auringon alana pidetty metsätalous ja -teollisuus vain käväisi horisontin pinnassa kuin aurinko Lapin kesäyössä. Nyt metsäala elää vahvaa nousukautta uudelleen määriteltynä: metsä ei ole pelkkä sahatavaran tai sellun lähde, vaan se tarjoaa puuraaka-aineen lisäksi monia muita tuotteita, ekosysteemipalveluja ja  on merkittävä tekijä ilmaston muutoksen kiihtymisessä tai hidastumisessa. Puukin on nyt monipuolinen raaka-aine, josta on kehitetty lukuisia uusia tuotteita.

Uusien innovaatioiden aikaan metsäalalta vaaditaan myös entistä vahvempaa yhteiskuntavastuuta. Nämä olivat keskeisiä kysymyksiä Suomen Metsätieteellisen Seuran järjestämässä Metsätieteen päivässä 24.10.2017, kun maamme parhaat asiantuntijat käsittelivät metsäalan mahdollisuuksia ja rajoja. Tilaisuus keräsi noin 200 osallistujaa Tieteiden talolle Helsinkiin ja noin 30 osallistujaa seurasi suoratoistovideota aamupäivän yhteiskokouksesta.

Metsätieteen päivän kaikille yhteisen osuuden aloitti tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta. Hän käsitteli metsien merkitystä ilmastonmuutoksen edetessä. Professori Mäkipään mukaan vuonna 2015 metsien hiilinielu sitoi 40 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Puuston hiilinielun eli puuston hiilivaraston muutoksen vuosittainen vaihtelu seuraa hakkuumäärien vaihtelua. Jos hakkuut lisääntyvät, puuston hiilivarasto pienenee. Suomen metsien hiilinielu on ollut suurimmillaan vuonna 2009, kun puun kysyntä ja hakkuumäärät olivat teollisuuden ongelmien vuoksi pienimmillään. Hiilinielu on siis otettava huomioon metsätalouden suunnittelussa ja toteutuksessa, jotta Suomi voi saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähennysvelvoitteensa.

Metsien käytön suunnittelun tärkeyttä korosti myös professori Mikko Mönkkönen Jyväskylän yliopistosta. Hän esitteli mallinnustuloksia metsänkäsittelyvaihtoehdoista, kun puuntuotannon lisäksi halutaan tuottaa muita metsäntuotteita, kuten marjoja, sieniä ja riistaa, sekä ylläpidetään monimuotoisuutta. Hänen mukaansa tilatasolla paras tulos eri tavoitteiden kannalta saavutetaan yhdistelemällä monipuolisesti ja suunnitelmallisesti erilaisia käsittelytapoja.

Eri-ikäisrakenteinen metsänkäsittely tulisi ottaa laajemmin käyttöön, erityisesti, jos tavoitteena on muutakin kuin maksimoida korjatun puun volyymi. Tällä tavoin toimien puuntuotanto ei merkittävästi vähene nykyohjeiden mukaiseen metsänkäsittelyyn verrattuna, mutta metsien muulle käytölle jää enemmän alaa. Professori Henrik Heräjärvi Itä-Suomen yliopistosta tarkasteli puuraaka-aineen laadun merkitystä. Hän muistutti havutukin olevan biotalouden perusta, joka tuotti 66 % metsänomistajien kantorahatuloista vuonna 2013. Ilman tukkikauppaa ei metsästä saada muutakaan raaka-ainetta. Siten metsätaloudessa on kiinnitettävä erityistä huomiota puuraaka-aineen laatuun.

Professori Anne Toppinen Helsingin yliopistosta totesi metsäsektorilla olevan uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvana alana merkittäviä vaikutuksia ympäröivään luontoon raaka-aineiden käytön, metsäluonnon monimuotoisuuden, vesi- ja ilmapäästöjen sekä energiantuotannon ja -kulutuksen näkökulmista. Siten on ilmeistä, että läpäisyperiaatteella lähestytty business as usual -vastuullisuus ei biotalouden kontekstissa riitä, vaan esimerkiksi ympäristösuorituskyvyn jatkuva parantaminen on elinehto alan yleiselle hyväksyttävyydelle. Tulevaisuuden metsäbiotaloudessa yritysvastuu ei kuitenkaan merkitse pelkästään lisääntyviä kustannuksia, vaan se on tärkeä keino organisaatioiden uusiutumiselle ja kestävän kilpailuedun lähde. Resurssitehokkaat prosessit ja sivuvirtojen entistä tarkempi hyödyntäminen korostuvat biokiertotaloudessa ja ovat osa kustannustehokkaampaa toimintaa.

Iltapäivällä oli kuusi rinnakkaiskokousta. Kokouksissa tarkasteltiin metsätieteiden eri alojen ajankohtaista tutkimusta ja esiteltiin niiden käytäntöjä. Kokouksissa ja niiden väliajalla käytiin vilkasta keskustelua metsäntutkimuksen tuloksista ja niiden viemisestä käytäntöön. Metsätieteen päivän lopuksi esiteltiin Suomen Metsätieteellisen Seuran julkaiseman Metsätieteen aikakauskirjan uutta verkkosivustoa. Metsätieteen aikakauskirja on ainoa metsäntutkimuksen tuloksia suomeksi julkaiseva sarja, ja se on vapaasti kaikkien luettavissa Internetissä.

Iltatilaisuudessa jaettiin myös Suomen Metsätieteellisen Seuran huomionosoitukset. Pronssisen Cajander -ansiomitalin ansiokkaasta toiminnasta metsätieteiden hyväksi saivat johtava tutkija Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskuksesta, johtava tutkija Taina Pennanen Luonnonvarakeskuksesta, professori Jukka Pumpanen Itä-Suomen yliopistosta ja professori Eeva-Stiina Tuittila Itä-Suomen yliopistosta. Suomen Metsätieteellisen Seuran mitalin ansiokkaasta toiminnasta Seuran ja sen tarkoitusperien hyväksi sai professori Pasi Puttonen Helsingin yliopistosta. Tämän jälkeen nautittiin vielä illallisbuffetin antimista ja käytiin vapaata keskustelua metsätieteistä.

Vuoden 2017 Metsätieteen päivä oli järjestyksessä 25. Metsämiesten Säätiön useita vuosia jatkunut tuki Metsäntieteen päivälle on mahdollistanut sen kehittymisen tärkeimmäksi vuosittaiseksi suomalaisten metsäntutkijoiden ja tutkimuksesta kiinnostuneiden tapaamiseksi.

Lisätietoja:

Puheenjohtaja Jarkko Hantula, Suomen Metsätieteellinen Seura, jarkko.hantula(at)luke.fi

Toiminnanjohtaja Pekka Nygren, Suomen Metsätieteellinen Seura, pekka.nygren(at)metsatiede.org

Varapuheenjohtaja Miina Rautiainen, Suomen Metsätieteellinen Seura, miina.a.rautiainen(at)aalto.fi

www.metsatieteellinenseura.fi