Metsämiesten Säätiö Foundation

Metsäala: osa palvelutaloutta?

torstaina, 12.04.2018

Tässä tutkimuksessa selvitettiin palveluihin liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita metsäalalla. Kaksivaiheisen tutkimuksen kohteena oli rakennusala puutuotealan ja laajemminkin metsäalan asiakkaana.

Kolmesta rakennusalan tuotteesta tehtiin arvonlisäanalyysi, joka selvitti mikä rooli palveluilla on tämän päivän tuotannollisessa toiminnassa. Analyysi osoitti, että totutut mittarit ja luokitukset eivät saa kiinni palveluista, sillä kyse on myös laajemmin tuotannon muutoksista. Palvelut ovat tuotannon sisässä ja tilaus-toimitusketjut elävät. Toimittajien roolitus muuttuu ja arvoketjun sijaan oikeammin voidaan puhua arvoverkostosta.

Suomessa kannustetaan puun käytön lisäämiseen rakennusmateriaalina, mutta rakennusala käyttää jo nyt myös muita metsäteollisuuden tuotteita ja uudet biotuotteet tarjoavat mahdollisuuksia esim. kemianteollisuuteen ja sitä kautta edelleen erilaisiin rakennusalan käyttämiin materiaaleihin. Materiaalikorvaavuus - sen paremmin puun käytön lisääminen kuin uudet biotuoteratkaisutkaan - ei synny ilman palveluita ja asiakastoimialojen prosessien tuntemusta. Palveluiden tarjoaminen saattaa olla välttämätöntä vaikkei palveluista lisätuloa tulisikaan.

Delfoi-kyselyllä selvitettiin, miten palveluita ja palveluna tuottamista voisi tarkastella nykyistä monipuolisemmin. Kysely ei pyrkinyt ennustamaan, mitä tulevaisuuden palvelut ovat, vaan haastoi pohdintaa keskeisistä muutostekijöistä, jotka vaikuttavat siihen millaisia tarpeita ja hyötyjä jatkossa haetaan ts. mitä tuotetaan tai odotetaan palveluna.

Keskeisiksi ajureiksi tunnistettiin: kasvava resurssien niukkuus (mm.luonnonvarat) ja uudenlainen runsaus (data, informaatio ja teknologia-avusteisuus) sekä epävarmuuksien luomat jännitteet, mm. ilmastonmuutoksen vaikutukset, teknologiakehityksen aiheuttamat epäjatkuvuudet, kehityksen nopeuden arvioimisen vaikeus, vanhan ja vielä hahmottumattoman uuden aikakauden toimintamallit, kuten alustatalouden eri ilmenemismuodot. Kehityspolut eivät ole yksisuuntaisia, vaan murrosvaiheeseen liittyy monia ristiriitaisuuksia – vanhat käsitteet kyseenalaistuvat, mutta uusiakaan ei ole vielä olemassa. Murrosvaiheen osaamistarpeissa korostuu monialaisuus, eri tieteenalojen mutta yhtä lailla käytännön toimijoiden asiantuntemuksen hyödyntäminen.

Metsäalan perinteinen toimintatapa on materiaali- ja tuotelähtöistä: metsästä lähtevät arvoketjut perustuvat puulle ja muille metsän tuotteille. Myös matkailun ja metsän tarjoamien virkistyspalveluiden ja hyvinvoinnin merkitys tunnistetaan. Palvelutalous tänään ei kuitenkaan ole sama ilmiö, kuin mistä puhuttiin 1980-luvulla tai 2000-luvun vaihteessa. Digitalisaatio, jatkossa myös muut uudet teknologian sovellukset, mahdollistavat uudenlaisia palvelukonsepteja: kuka tuottaa kenelle muuttuu, mutta myös se, kuka ja miten kerää hyödyn ja ansainnan.

Palvelutaloudessa puhutaan asiakkaan luomasta arvosta, alusta- ja jakamistaloudesta, algoritmeista, innovaatioista jotka syntyvät kokeilemalla ja leviävät skaalautumalla entistä nopeammin yhdestä käyttökohteesta toiseen. Metsäala korostaa tietoperustaa, resurssitehokkuutta ja kestävän metsätalouden tuottamia hyötyjä yhteiskunnalle, ml. metsän monet muutkin käyttömuodot kuin puuntuotanto. Näiden kahden näkökulman yhdistäminen vaatii visionääristä ajattelua. Palvelutalous kehittyy biotalouden rinnalla riippumatta siitä tarttuvatko metsäalan toimijat sen haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

”Metsäala ja palvelut – tunnistamattomat tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet” tutkimus on osa metsäalan ennakoinnin väitöskirjatutkimusta. Väitöskirja on valmisteilla Itä-Suomen yliopistossa metsätieteisiin, jossa sitä rahoitti Itä-Suomen yliopiston tohtorikoulu 2014-2017. Metsämiesten Säätiö tuki tutkimusta 2016-2017.

Lisätietoja:

Nuorempi tutkija Päivi Pelli, Itä-Suomen yliopisto, paivi.pelli(at)uef.fi