Metsämiesten Säätiö Foundation

Oikea keruuajankohta parantaa kuusen siementen itävyyttä - enemmän irti siemenviljelyksistä

perjantaina, 13.02.2015

Eteläsavolaiselta kuusen siemenviljelykseltä kerätty aineisto osoitti, että käpyjen keruun ajoitus vaikuttaa merkittävästi siementen itävyyteen, erityisesti itämisnopeuteen. Lisäksi havaittiin, että kuusikloonien siemenet eivät tuleennu samanaikaisesti: samalla siemenviljelyksellä toisten kloonien kävyt ovat keruukypsiä varhain syksyllä ja toisten siemenet saavuttavat parhaan itävyytensä vasta joulukuun puolella. Tutkimus on osa kuusen siemenhuoltoa käsittelevää, Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselle tehtävää väitöskirjaa, jota Metsämiesten säätiö on rahoittanut.

Kuusen jalostettua siementä tuotetaan siemenviljelyksillä. Käpyjä tuottavat viljelyksillä vartteet: hyvistä puuyksilöistä on vartettu perusrunkoihin oksia, jolloin samasta puusta peräisin olevat vartteet ovat keskenään klooneja. Yhdellä viljelyksellä on tyypillisesti 20–50 eri kloonia ja kustakin useita kymmeniä vartteita.

Tutkimuksessa seurattiin syyskuulta maaliskuulle (2012–2013) viiden kloonin käpyjen ja siementen kehittymistä. Lisäksi tarkkailtiin vartteiden välisiä eroja kunkin kloonin sisällä. Käpyjä kerättiin seitsemänä ajankohtana ja niistä mitattiin käpyjen ja siementen vesipitoisuus, käpyjen hengitysnopeus sekä siementen itävyys. Osassa klooneja itävyys oli hyvä jo syyskuun ensimmäisessä keräyksessä ja toisissa paras itävyys saavutettiin vasta joulukuussa. Vuodenvaihteen jälkeen itävyys alkoi heikentyä. Käpyjen ja siementen vesipitoisuus sekä käpyjen hengitysnopeus kuvaavat elintoimintojen nopeutta. Nämä noudattivat samaa järjestystä itävyyden kanssa: yksinkertaisesti ja nopeasti mitattava kävyn vesipitoisuus kuvasi hyvin itävyyden kehitystä.

Kuusikloonien välinen suuri vaihtelu tuleentumisajankohdassa tekee keräysajankohdan päättämisestä käytännössä hankalaa. Keruun tekeminen on nopeinta ja edullisinta alkusyksyn hyvillä keleillä, mutta liian aikaisin tehty keräys johtaa erityisesti tiettyjen kloonien heikkoon itävyyteen kyseisessä siemenerässä. Tämä näkyy siemenerän laadun, erityisesti itämisnopeuden heikkenemisenä. Samoin ilmiö voi johtaa siihen, että hitaasti tuleentuvien kloonien jälkeläiset ovat taimituotannossa aliedustettuina nopeammin itäviin klooneihin verrattuna.

Metsämiesten säätiön myöntämällä rahoituksella työstettiin esitellyn tutkimuksen lisäksi kahta muuta väitöskirjan käsikirjoitusta.

Lisätietoja:

Tutkija, MMM Katri Himanen, Luonnonvarakeskus, katri.himanen(at)luke.fi