Metsämiesten Säätiö edellyttää kaikilta rahoittamiltaan apurahahankkeilta ulkoista viestintää. Viestinnän vähimmäisvaatimus on, että Säätiölle toimitetaan julkaistavaksi tiedote hankkeen tuloksista. Tämä lisää hankkeiden toteutuksen läpinäkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Metsämiesten Säätiö ei vastaa näiden tiedotteiden sisällöstä.
perjantaina, 09.08.2019
Laskeuduimme 30.4 st. Paulin lentokentälle Minnesotassa. Haimme vuokra-automme ja tästä se reissu alkaa. Saatuamme automme lähdimme ensimmäiselle hotelille missä yövyimme yhden yön. Heräsimme kello neljä aamulla, syötiin aamupala ja lähdetiin kohti Park Rapidsta, joka sijaitsee pohjaiseen päin. Siellä kirjauduttiin sisään seuraavan hotelliin ja nukahdettiin varhain illalla. Seuravana päivänä eli toukokuun toisena päivänä lähdimme Badouraniin jossa sijaitsee State Forest nursery, eli Minnesotan taimitarha.
Tämän taimitarhan omistaa Minnesotan osavaltio, taimitarha kasvattaa vuodessa 3-6 miljoonaa tainta. Taimet ovat 1-4 vuotiaita ja niitä saa käyttää ainoastaan Minnesotan osavaliossa. 60-75 % taimista ovat avojuuritaimia ja loput ovat paakku taimia. Siemenet, joita he käyttämät ovat omista kävyistä mutta he ostavat myös käpyjä yksityisiltä metsänomistajilta. Taimitarhalla jalostetaan myös siemeniä kylvöä varten. Kylvö suoritetaan useimmiten helikopterilla ja määrä on suurin pirtein 200 kg, puulaji on musta kuusi. Tällä taimitarhalla jalostetaan 20 eri puulajia mutta yleisimmät ovat musta kuusi, norjalainen mänty ja kanadalainen lehtikuusi. Taimitahalla
työskentelee 100 työntekijää kun on sesonkiaika. Heidän työtehtäviin kuluu taimien nostaminen, pakkaaminen ja laadun tarkastaminen.
Seuraavana päiväna kävimme tutustumassa Minnesotan department of natural resources jotka hoitavat metsiä. Siellä tapasimme Miken joka vei meidät katsomaan harvennusta joka oli tehty prosessorilla. Suurimmat erot jos verattaan meidän metsänhoitoa ja heidän ovat että heillä jätetään suurempi runkoluku harvennuksen jälkeen. Minnesotassa metsähoitajat leimaavat myös puut kuskeille. Tämän jälkeen kävimme katsomassa harvennusta mikä tehtiin heidän tavalla, eli juonnetiin puut laanille missä ne pätkittiin. Minnesotassa haapa on suosittu puulaji. Haapa uudistetaan juurien kautta, eikä raivausta käytetä ollenkaan.
Tämän jälkeen matka jatkui kohti Little Turtle lake missä olimme vuokranneet airbnb mökin missä vietimme viikonlopun. Viikonlopun aikana kävimme tutustumassa alueeseen, jonka nimi on Lost forty joka on metsäalue jota ei koskaan ole hakattu. Syy miksi tätä ei ole hakattu on koska se oli kartoitettu järveksi 1880 luvulla. Puut olivat suurin piirtein 350 vuotta.
Toukokuun kuudes päivä saatiin seurata kun DNR kylvi erilaista metsää mönkijällä. Seuraavana päivänä kävimme vierailulla Marcell research centerissä, tämä on tutkimuslaitos missä seurataan miten korkeampi keskilämpö ja korkeampi hiilidioksidia arvo vaikuttaa turvemaihin. Nämä tutkimus laitokset olivat kahdeksankulmaisia lasitaloja ilman kattoa. Näissä taloissa mitatiin kaikkea mitä voi vain mitata.
Laitokseen puhallettiin lämmintä ilmaa ja hiilidioksidia. Kun olimme tutustuneet tutkimus laitokseen jatkoimme matkaa Evelthin missä yövyimme. Evelthistä jatkoimme matkaa Finlandiin ja sieltä Duluthin. Matkalla sinne käytiin katsomassa eri nähtävyyksiä. Toukokuun kymmenes päivä käytiin katsomassa Cloquet forestry centerissä joka toimii opetuspaikkana Minnesotan metsäinsinööreille. Heillä on suurin piirtein 1400 hehtaaria metsää. Meidät otti vastaan paikan metsänhoito päällikkö Kyle. Hänen näytti meille erilaisia metsiä ja hakkuita. Saimme myös mennä ylös palotorniin.
Nukuimme viellä yhden yön Duluthissa ja sen jälkeen jatkoimme matkaa Mineapolikseen missä oltiin viimeiset päivät. Syötiin hyvin ja tutustuttiin amerikkalaiseen kulttuuriin. 14 toukokuuta aloitimme kotimatkan. Viidestoista toukokuuta olimme takaisin Suomessa.
Kiitos Metsämiesten Säätiölle että tuitte reissuamme.
Lisätietoja:
Spiritus forstis rf, Opiskelija Markus Seppi markus.seppi(a)edu.novia.fi