Metsämiesten Säätiö Foundation

Pro gradu -tutkielma: Konekitkentä varhaisperkausmenetelmänä kuusen istutustaimikossa

keskiviikkona, 21.11.2018

Metsänomistajakunnan rakenteen muutos on vähentänyt metsänomistajien omatoimisuutta metsänhoitotöihin. Samanaikaisesti työvoiman saatavuus työvoimavaltaisiin metsänhoitotöihin on vaikeutunut. Koneellista taimikonhoitoa on kehitetty korvaamaan miestyönä tehtävää taimikonhoitoa. Koneellisen taimikonhoidon osuus on tällä hetkellä noin 1 % kaikesta tehdystä taimikonhoidosta. Konekitkentää on kehitetty yhtenä vaihtoehtona taimikonhoidon, tarkemmin varhaisperkauksen koneellistamiseksi. Konekitkennän periaate on nostaa kasvatettavaa taimikkoa häiritsevät vesat juurineen maasta, jolloin uutta vesoittumista ei tapahdu. Kitkennän tavoitteena on, ettei toista taimikonhoitoa tarvita.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten eri kasvupaikkatekijät vaikuttavat kuusen vapaana kasvamiseen kitkennän jälkeen. Tarkastelua tehtiin puu-, koeala- ja metsikkötasolla kasvatettavan kuusen ja häiritsevän puuston pituussuhteen avulla. Aineisto kerättiin syksyn 2017 aikana maastomittauksin vuosina 2012–2014 konekitketyistä kuusen istutustaimikoista MT ja OMT kasvupaikoilta. Mitattuja kuvioita oli 66 ja laskennassa oli mukana 1152 koealaa.

Kaikista kasvatettavista kuusista kasvoi vapaana 65,6 %. Pidempinä kitketyistä suurempi osa kasvoi vapaana. Kuivemmilla kasvupaikoilla ja karummilla kasvupaikoilla vapaana kasvavia kuusia oli suurempi osuus kosteampiin ja rehevämpiin kasvupaikkoihin verrattuna. Metsikkötasolla vapaana kasvavien kuusten runkoluku oli yli 1000 kpl/ha 61 % kuvioista. Yli 1200 vapaana kasvavaa kuusta/ha oli 33 %:ssa kuvioista. Mallinnuksessa tilastollisesti merkitseviksi tekijöiksi koealatasolla osoittautui kasvatettavan kuusen pituus kitkentähetkellä, kasvupaikan kosteus, kitkentäajankohdan ja mittaushetken välinen aika. Kannonnostolla, kasvupaikan metsätyypillä ja maalajilla ei ollut tilastollista merkitsevyyttä. Tulokset vapaana kasvavien kuusien osuudesta ja kuvioiden osuudesta, joilla on yli 1000 kpl/ha vapaana kasvavaa kuusta, tukevat aiempien tutkimusten tuloksia.

Koska vapaana kasvavat kuuset eivät ole jakautuneet tasaisesti kuviolle, toista taimikonhoitoa tarvitsevat alueet olisi syytä saada tietoon. Riskialueita ovat kuvion kosteimmat osat sekä alueet, joissa kuusen taimet ovat muuta kuviota lyhyempää. Kitkentäkoneenkuljettaja voisi GPS -paikannuksen avulla merkata uudelleen vesomisen riskialueet kitkentää tehdessään, jolloin pinta-ala taimikonhoidon tarpeelle pystyttäisi arvioimaan. Näin olisi mahdollista arvioida kitkennän kannattavuutta, kun tiedettäisi toisen taimikonhoidon pinta-ala ja kustannus kuviotasolla.

Tutkimuksessa havaittiin, että mitä pidempiä kuuset olivat olleet kitkettäessä, sitä useampi niistä kasvoi vapaana. Siksi kitkentää voidaan myöhentää, kunnes kitkettävä puusto on pidempää. Edellytyksenä on, ettei häiritsevän puuston etumatka ja sen aiheuttama kilpailu kasva liian suureksi ja aiheuta kuuselle kasvun taantumista, alikasvokseksi muuttumista ja kasvua hidastavia vaurioita.

Metsämiesten Säätiön tuki mahdollisti gradutyön saattamisen valmiiksi.

Lisätietoja:

MMM Olli Luukkonen, olli.luukkonen(at)helsinki.fi