Metsämiesten Säätiö Foundation

Vaihto Buenos Airesissa

tiistaina, 01.12.2015

Lähdin matkaan 5. elokuuta 2014. Matkani kävi Istanbulin ja Sao Paulon kautta ja matka kesti yli 30 tuntia. Perille päästessäni olin erittäin väsynyt ja ensimmäiset päivät menivät levätessä. Sitten alkoi asunnon etsiminen, koska kukaan ei ollut vastannut sähköpostitiedusteluihini, joita olin Suomesta lähettänyt. Tutustuin Argentiinalaisiin kavereihin, jotka auttoivat minua asunnon etsimisessä ja puhelinliittymän hankkimisessa. Noin kahden viikon hostellissa asumisen ja monen asuntonäytön jälkeen, löysin vihdoin kimppakämpän turvalliselta alueelta Buenos Airesissa.

Buenos Airesissa opiskelin espanjaa ja kävin tutustumassa argentiinalaiseen tangoon yhden kurssin muodossa ja muuten silloin tällöin ystävien kanssa. Aluksi espanjankielen opettajani nauroi minulle, kun vastasin tunneilla perisuomalaiseen tapaan hymähtelemällä ja hänen piti ”pakottaa” minut puhumaan pidempiä lauseita, koska Etelä-Amerikassa kuuluu vastata erittäin pitkästi, ettei jää epäystävällinen vaikutelma. Tämä esimerkki jäi ehkä parhaiten mieleen kieliopinnoistani. Lisäksi huomasin kun menit tapaamaan esimerkiksi professoriasi, että ennen ”tärkeitä” asioita piti puhua säästä ja sukulaisista ja mitä söit aamupalaksi jne. Jos aloitat heti puhumaan bisneksestä, on se erittäin törkeää ja loukkaavaa Argentiinassa.

En löytänyt työharjoittelupaikkaa, joten paikallinen kesäloma meni matkustellessa ja juuri tänä aikana opin enemmän kieltä, koska pääsin käyttämään sitä paikallisten kanssa ja kaikki puhuivat erilailla eri kaupungeissa. Olin Argentiinassa turistiviisumilla, joten minun oli 90 päivän välein pakko käydä muissa maissa uusimassa viisumini.

Ihmiset Argentiinassa ja Etelä-Amerikassa ovat erittäin avoimia ja avuliaita, mutta liian usein ihmisten halu auttaa menee heidän tietämyksensä yli. Esimerkiksi, jos sinun täytyy löytää pankkiautomaatti ja kysyt paikalliselta missä on lähin, hän vastaa sinulle luultavasti 2-5 korttelia osoittaen johonkin suuntaan ja kertoen samalla, minkälaisia taloja siinä matkalla on ja missä taloissa asuu mitäkin serkkuja. Saavuttaessasi vihdoinkin paikallisen neuvoman määränpään, ei siellä näy pankkiautomaattia ja joudut kysymään uudestaan. Tämä uusi avulias paikallinen kertoo sinulle, että kävelet sen saman 2-5 korttelia siihen suuntaan mistä juuri tulit. Tästä johtuen usein kun minulla oli kiire, huomasin karttapalveluiden olevan nopein tapa löytää paikkoja.

Suomessa ihmiset sanovat rohkeasti, että ”en tiedä”, kun ilmeisesti taas Argentiinassa ihmiset ovat häpeissään tietämättömyyttään ja mieluummin neuvovat sinut aivan hakoteille. Kulttuurista vielä se, että Argentiinalaiset rakastavat sopia asioita paljon, mutta liian usein se ei tarkoita, että mitään tehtäisiin asialle. Argentiinassa perhe on se kaikista tärkein, toisin kuin Suomessa, missä valitettavasti koulutus ja ura tuntuvat olevan ne kaikista tärkeimmät, eli mitä etelämpään menee sitä ”pehmeämmiksi” arvot käyvät. Sitten on vielä tämä ennakkoluulo, että Etelä-Amerikkalaiset ovat aina myöhässä ja tämä pitää kyllä paikkansa.

Espanjankielen opin omasta mielestäni hyvin, kaikista parhaiten huomasin sen siinä vaiheessa, kun paikalliset eivät enää korjanneet sanavalintojani, vaan ääntämistäni. Monessa paikassa ihmiset eivät puhu englantia ollenkaan, joten matkustelulla sain opittua parhaiten espanjaa ja eri kulttuureja. Argentiina on erittäin suuri maa, josta muut alueet kuin Buenos Aires ovat usein erittäin paljon köyhempiä. Maan eri osissa on erilaista kasvistoa, sitä voi verrata ehkä hieman Suomeen, paitsi että se on eteläisellä pallonpuoliskolla ja monta kertaa suurempi kuin Suomi. Pohjoisessa on viidakkoa, keskellä ylänköä, etelässä tundraa, lännessä vuoristoa ja idässä rannikkoa. Buenos Airesissa ihmiset puhuivat englantia, eivätkä usein halunneet puhua espanjaa kanssani, koska se oli heille paljon helpompaa puhua englantia, kuin yrittää ymmärtää minun kankeaa espanjankieltäni.

Minun koulustani on loppumassa metsätaloudenopetus, olen viimeisellä valmistuvalla vuosikurssilla opiskelijana. Tämän vuoksi minun piti palata aikaisemmin Suomeen, kuin olin kuvitellut ja tänä kesänä sain suoritettua viimeisen työharjoitteluni Metsähallituksella Nuuksion kansallispuistossa, jossa pääsin jo käyttämään espanjankielentaitojani, koska Metsähallituksella on Nuuksiossa avovankeja töistä ja osa ei heistä edes puhu englantia, joten jouduin/pääsin kertomaan asioita espanjaksi.

Kulttuuri oli aluksi shokki, mutta nopeasti siihenkin tottui, kun otti asiat avoiminmielin vastaan. Kummassakin maassa (Argentiinassa ja Suomessa) on omat puolensa ja kun olin Argentiinassa kaipailin takaisin Suomeen ja nyt toisinpäin. Kaiken kaikkiaan matkani oli erittäin rikastuttava ja opettavainen ja toivon että pääsen hyödyntämään tätä opittua osaamistani tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Lisätietoja:

Miko Mäkinen, makinenmiko(at)hotmail.com