Metsämiesten Säätiö Foundation

Metsä näyttelyssä ja näyttelynä

maanantaina, 06.02.2017

1. Kesällä 2016 maailman museoväki kokoontui joka kolmas vuosi järjestettävään ICOMin konferenssiin Milanoon. Lähes viikon ajan maailman eri alojen museoiden 3500 osallistujaa keskittyivät pohtimaan kulttuurimaisemaa muun muassa luonnon, ympäristön hyödyntämisen, tekniikan, maisemasuunnittelun, kotiseudun ja rakentamisen kautta. Metsääkään ei unohdettu. Näyttelyn näkökulmasta luontokohteita tarkasteltiin sekä perinteisenä sisätilojen näyttelyteemoina mutta myös ”seinättömänä” museona, jossa valituista ympäristökohteista (luontopolku ym.) kerrotaan esimerkiksi kännykän opas- ja karttasovelluksen avulla.

Sellaisissa Suomen erikoismuseoissa kuin Lusto tai Suomen Metsästysmuseo metsä on elementtinä itseoikeutetusti pääkohteena mutta myös esimerkiksi Luonnontieteellisessä museossa ja Tekniikan museossa on omanlaiset metsänäkymänsä. Kotiseutumuseot ovat omalla tavallaan pullollaan metsä- ja puusanomaa. Mutta kuten Lustossa, myös lähialueen metsät voi monin tavoin ottaa mukaan sisätilojen näyttelyteemojen rinnalle.

2. Jos näyttely on perinteisesti nähty esineen, valokuvan ja tekstin pyhänä kolmiyhteytenä, niin tänä päivänä puhutaan enemmänkin näyttelymediasta, jossa kaikki esittämisen keinot erikseen ja yhdistettynä ovat sallittuja, teatteri mukaan lukien.

Yksinkertainenkin näyttely on jopa ”lopullista totuutta” tavoitellessaan aina tulkintaa, sanavalinnoista lähtien. Mielenkiintoisimmissa näyttelyissä uskalletaan antaa katsojalle/kokijalle liikkumavaraa ja tarpeeksi välineitä oman tulkinnan tekemiseen. Hyvänä esimerkkinä on Tsekin Pisekissä lastenmuseo Sladovna, jonka äskettäisessä näyttelyssä kävijä saattoi eläytyä muurahaiseksi mielikuvituksellisessa muurahaispesässä. Tom Tits Experiment Ruotsin Södertäljessä keskittyy taasen kymmeniin ja taas kymmeniin erilaisiin kokeiluihin, jotka antavat hyviä lähtökohtia puumateriaalien hyödyntämiseen muissakin näyttelyissä.

3. Tiedekeskukset unohtavat välillä turhaankin nykytekniikan historialliset yhteydet. 5 miljoonaa vuotta vanha kivikirves ei periaatteeltaan eroa kovinkaan paljoa modernista Fiskarsista. Kokeellisen arkeologian työpajassa saattaa huomata, että terävällä kivikirveellä voi työstää puuta yllättävän hyvin. Tekniikan toimivuutta voi demonstroida 5 miljoonan pienoispaperikoneella mutta viiden euron käsityövälineellä on paperin synnystä nähnyt monissa Euroopan museoissa kerrottavan paperikoneen poikkileikkauskuvan kera paljon havainnollisemmin.

Milanon tieteen ja tekniikan museossa ei ainakaan viimeksi ollut varsinaista ”metsä-puu-osastoa” mutta monia muunlaisia näkökulmia puuhun. Uusien kohteiden sijaan parhaiten puun olemusta laittoikin mietityttämään viulun rakentamisesta kertova osasto sekä Leonardo da Vincin keksinnöistä tehdyt puiset kopiot.

4. Yksi Lontoon suosikkimuseoita on aina ollut kaupungin Designmuseo. Näyttelyjen ja työpajojen kautta usein tuodaan tavalla ja toisella esiin kuinka esineet eivät synny yhtäkkisesti, ilman kokeiluja, erehdyksiä ja testauksia. Nyt pitkän tauon jälkeen uudistettu museo pyrkii näyttelyissään yhä korostamaan prosessien merkitystä.

Metsän voi kohdata Lontoon luonnontieteellisestä museossa lukuisissa paikoissa. Kun Suomessa Luonnontieteellinen museo on rahoituksen supistuessa joutunut supistamaan näyttelytoimintaansa, niin kovasti ihmettelee Lontoon vastaavan museon elävää ja kasvavaa toimintaa. Museon uudehkossa Darwin Centerissä pääsee tutustumaan juuritasolta tutkimuksen käytäntöihin. Tutuksi tulee moni metsäinenkin totuus ja erityisesti niiden taustalla oleva uuden löytämisen prosessi, jonka yksityiskohtiin eloisa opas sai koululaisryhmät silminnähden innostumaan.

5. Vastakohtana Lontoon Designmuseolle on uudistettu Berliinin Taideteollisuusmuseo, jonka näyttelyripustus on perinteisyydessään kylmän etäännyttävä. Mutta muuten Berliinin valtaisa tarjonta antaa monenlaisia metsä- ja puuvirikkeitä. Saksalaisilla on erityinen metsäsuhde ja se on näkynyt taannoisissa suurissa pelkästään metsään keskittyneissä näyttelyissä esimerkkinä Unter Baumen parin vuoden takaa Saksan Historiallisessa museossa. Mutta yhtä hyvin toiselta laidalta löytyy esimerkiksi syksyisin Berlin Art Week, joka tarjosi viime syksynä monenlaisia näkymiä metsän ja puun maailmaan kuten Venetsian arkkitehtuuribiennaali. Euroopan sadat vastaavanlaiset tapahtumat ja näyttelyt osoittavat, että puuta osataan käyttää muuallakin. Etäisempien esimerkkien kautta on aina terveellistä pohdiskella Suomen metsä- ja puumailmaa.

6. Milanon ICOM-konferenssissa myös ekomuseoilla oli tiivis kattaus toiminnastaan. Kyse on laaja-alaisesta ja kulttuuriekologisesti orientoituneista museoista, joiden toiminnassa ympäristö ja yhteisö ovat keskiössä. Sellainen voisi olla vaikka ”perinteisen” sahan ympärille rakentunut toiminta puupajoineen, ravintoloineen ja Tiedote myymälöineen. Melkeinpä yhtä hyvin keskuksena voisi olla nykyaikainen paperitehdas, biojalostamo tai muu metsätuotealan tuotantolaitos, jonka toimintaan liitetään suurta yleisöä kiinnostavia toimintoja.

Museoiden tai yritysten toimintaan ei useimmiten kuitenkaan ole mahdollista valjastaa kymmeniä eri toimintoja erikoistapahtumia lukuun ottamatta. Työnäytökset ja työpajat ovat sen sijaan tärkeässä osassa monien museoiden ja tiedekeskusten toimintaa.

7. Nykyaika on tuonut mukanaan uudenlaisia näyttelyelementtejä kuten virtuaalilasit sekä kokoelmien ja näyttelyjenkin tuomisen kotikoneelle. Myös parantunut ja halventunut esitystekniikka antaa uudenlaisia mahdollisuuksia rakentaa keinotodellisia maisemia ja niissä tapahtuvia toimintoja.

Museaalisen toiminnan perusteita halutaan nykyaikana pohtia aikaisempaa tarkemmin. Esimerkiksi Milanon museokonferenssissa kysyttiin Predatory Museum -otsikon alla olevissa esityksissä, onko esimerkiksi museoiden rakentama historiakuva aina se ainoa totuus: mitä kerrotaan, mitä jätetään pois. Mitä esimerkiksi metsästä halutaan näyttelyinä tuoda esiin?

Metsämiesten Säätiön tukeman matkan kohteena olivat näyttelyiden metsä- ja puuteemat.

Lisätietoja:

FM Pekka Virtanen, pekka.virtanen(at)hotmail.fi