Metsämiesten Säätiö Foundation

Ympäristöjohtaja Liisa Pietola: Metsänomistajat kokevat metsäkeskustelun syyllistävänä - Kansallisen yhteisymmärryksen puute EU-vaikuttamisen esteenä

torstaina, 30.09.2021

Metsänomistajista on julkisessa keskustelussa tehty altavastaajia, vaikka nimenomaan he kasvattaessaan metsiään sitovat hiiltä. Tätä tosiasiaa ja kokonaiskäsitystä metsätaloudesta ei haluta nähdä eikä ymmärtää, sanoo MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.

-Metsänomistajien kannalta tuntuu liian usein siltä, että aina on joku väärin, eikä myönteistä kehitystä haluta tunnustaa. Kun ilmastoperusteet ovat kunnossa, sitten isketään monimuotoisuuden puutteella. Ei tällaista metsäkeskustelua käydä missään muussa maassa kuin Suomessa. Meillä haetaan kummallista vastakkainasettelua, jossa ajetaan vahvasti omaa agendaa vailla ymmärrystä ja käsitystä nykypäivän metsänhoidosta.

Pietolan mukaan metsänomistajien keskuudessa on tehty jäsenkyselyitä, mitkä osoittavat jäsenistön tekevän töitä luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen eteen. - Metsänomistajat eivät näe hakkuita ilmastouhkana, vaan metsien nähdään tuottavan enemmän ratkaisuja ilmastomuutokseen kuin tuottavan ongelmia. Mutta samalla neljännes metsänomistajista kokee painetta tai syyllistämistä omaa toimintaa kohtaan. Kun metsänomistajissa on paljon tahtoa, taitoa ja motivaatiota, metsistä käytävä keskustelu koetaan syyllistävänä ja painostavana.

-Avohakkuista saadaan näyttäviä kuvia, mutta ei ymmärretä, miksi niitä metsän uudistamisen takia tehdään. Samalla unohtuu, että avohakkuun pinta-ala jää nykyään tyypillisesti pariin hehtaariin. Avohakkuut, ilmastomuutos ja metsäkato yhdistetään samaksi asiaksi, vaikka metsä ei aiheuta ilmastomuutosta ja avohakkuualue on täynnä elämää, erityisesti valoa kaipaaville lajeille. Toivoisin, että ympäristöaktiivitkin ymmärtäisivät, että metsillä on monet kasvot ja sen kasvuvaiheissa luodaan erilaisia monimuotoisia elinympäristöjä.

Jokamiehenoikeus hämärtynyt

Mediassa esitetään metsätaloudesta Pietolan mielestä kovia mielipiteitä vailla tietoa. - Välillä tuntuu, että ovatko nämä metsätalouden kriitikot itse edes käyneet metsissä tai puhumattakaan, että olisivat istuttaneet puita. Kun vaaditaan suojelun lisäämistä, suojelualueilla vanhat puut pysyvät hiilivarastona jonkun aikaa, mutta kun lahoamisprosessi alkaa, ei ole edellytyksiä puuston kasvulle ja hiilensidonnalle.

- Meillä ovat ihmiset sukupolvien ajan seuranneet ja ymmärtäneet, miten ylläpidetään hiilen sidontaa ja metsien kasvua. Metsiä on aktiivisesti hoidettava sen kasvun eri vaiheissa. Taimet on istutettava tai kylvettävä, tehtävä risusavotat ja harvennushakkuut ajallaan, annettava puiden kasvaa ja sitten taas uudistetaan. Tätä ei metsäkeskustelussa Suomessa eikä EU:ssa ymmärretä, että meillä on myös ylisukupolvinen velvollisuus uudistaa metsiämme ja sen avulla pitää jatkuvaa kasvua yllä, muistuttaa Pietola.

Pietolan mukaan keskusteluun tulisi nostaa myös ympäristövastuun ja omaisuuden suojan välinen tasapaino, mikä on hämärtynyt. Metsänomistajille tehdyn Ympäristöluotain-kyselyn (2020) mukaan maanomistajat kokevat, että heillä on riittämättömät mahdollisuudet osallistua omaisuuttaan koskevaan päätöksentekoon. Tämä näkyy maankäytön suunnittelussa ja ulkopuolisten vapaaehtoisten kartoittajien tultua yksityisiin metsiin.

-Luonnon monimuotoisuuden nimissä he vaativat metsänhoitotoimien rajoittamista tai suorastaan keskeyttämistä. Metsänomistajat kokevat epäoikeudenmukaiseksi sen, ettei enää kunnioiteta toisen omaisuutta, elinkeinoa eikä metsien hoidon ammattitaitoa. Reilu maanomistajien tarjoama jokamiehenoikeus kääntyy itseään vastaan.

Tavoitteena metsäpolitiikan yhteinen ymmärrys

-Metsäkeskustelua leimaa historiattomuus. Suomessa ja Ruotsissa on viimeisen sadan vuoden ajan hoidettu metsiä ja saatu metsät kasvuun päinvastoin kuin muualla Euroopassa. Meillä on ainutlaatuinen sadan vuoden aikana toteutettu metsien inventointi, mikä tarjoaa kokemusperäistä faktatietoa ja seurantaa metsätalouden onnistumisesta mielikuvien sijaan. Jos jollain muulla kansakunnalla olisi tämmöiset metsävarat ja niihin perustuvat ilmastopolitiikan ratkaisumallit, niin kaikki olisivat siitä ylpeitä.

Tutkijataustan omaava Pietola ihmettelee, ettei tiedemaailmakaan pysty tarjoamaan kokonaisvaltaista näkemystä metsäkeskusteluun. –Metsäntutkimusta ei voida tehdä vain monimuotoisuuden ja ilmastotavoitteiden ehdoilla. Metsätaloutta tulee tarkastella kokonaisuutena, missä on mukana ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden lisäksi myös metsien talous- ja sosiaalinen merkittävyys sekä yksityisen omistajuuden suoja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti.

-Metsäkeskustelussa on unohdettu luonnontiede ja se tosiasia, että meillä on viimeisen viiden vuosikymmenen aikana metsävarat kaksinkertaistuneet. Myös monimuotoisuuden hoidossa on tapahtunut paljon edistystä, kun metsänhoidossa ei enää korjata joka kalikkaa pois, vaan sallitaan sen monimuotoinen kasvu lahopuineen. Jäsenkyselyssä (2020) nousi esiin myös sekapuustoisuus, mikä kuvastaa sitä, että metsänomistajat seuraavat aikaansa.

Pietola muistuttaa suomalaisten olevan kansainvälisessä vertailussa erittäin vahvoja ja arvostettuja metsäosaamisessa. - Voimme osoittaa hyvää esimerkkiä kestävästä metsätaloudesta. Silti metsäosaamista ja osaajia ei arvosteta kotimaassa tarpeeksi, vaikka metsänomistajamme ovat keskeisiä ratkaisun tekijöitä ilmastotavoitteiden toteuttamisessa ja mallina muille maille.

-Meidän on haettava yhteistä ymmärrystä siitä, että meillä on hieno yhteinen tavoite ilmastoneutraalista maailmasta ja monimuotoisesta luonnosta. On hienoa, että tasavallan presidentti on muistuttanut, että metsällä on monta ulottuvuutta ja korostanut yhteisen ymmärryksen merkitystä metsäkeskustelussa.

Kansallisen yhteisymmärryksen puute EU-vaikuttamisen esteenä

Suomen vahvaa metsäosaamista ei kuunnella Pietolan mukaan EU:ssa tarpeeksi siksi, että Suomesta lähtee komission päätöksentekoon ristiriitaisia viestejä. - Nyt EU:n ilmastopolitiikka perustuu sellaisille lähtökohdille, joissa ei ymmärretä kestävän metsähoidon sisältöä ja sen mahdollisuuksia ilmastomuutoksen ratkaisijana. Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen ilmastoneutraalisuuteen ei päästä ilman kasvavia metsiä.

- Me tarjoamme luonnontieteisiin, tutkimukseen ja kokemukseen perustuvaa ohjelmaa, mikä perustuu fossiilisten alasajoon, biomateriaalin käytön lisäämiseen sekä sekametsien hiilensidonnan kasvattamiseen hyvällä maankäytöllä ja metsän kasvun lisällä. Eli päästöt alas, nielut ylös ja uusiutuvat materiaalit fossiilisten korvaajiksi, tiivistää Pietola.

Pietolan mukaan puusta on moneksi ja puu kannattaa hyödyntää resurssitehokkaasti. - Onkin harmillista, että komission uusi metsästrategiaesitys väheksyy lyhytkestoisia tuotteita tai energiapuun käyttöä, joka mahdollistaa muualle kelpaamattoman mutta metsänhoidollisesti ja hiilensidonnallisesti tärkeän puuaineksen hyödyntämisen.

-Tärkein viesti on se, parasta ilmastopolitiikkaa on metsien aktiivinen ja vastuullinen hoitaminen, kuten me Suomessa olemme tehneet. Teemme koko ajan Brysselin päässä kansallista vaikuttamistyötä, mutta työn suurin jarru on siinä, että meiltä puuttuu kansallinen yhteinen näkemys tästä. Kun poliittisella agendalla on tavoitteena saada EU:sta ajoituksia metsien käyttöön, se on sitten lorun loppu ja osaamisemme ja luonnonvaramme jäävät hyödyntämättä.

Ilmastopaketin julkistamisen yhteydessä metsistä vastaava komissaari Frans Timmermans sanoi, että sen tulee olla reilu kaikille, EU:n sisällä ja jäsenmaiden välillä. - Ollakseen reilu maanomistajille, jäsenmaille ja luonnolle, ilmastopaketin tulee perustua luonnontieteellisiin kriteereihin ja kansalliseen laskentaan hiilensidonnasta. On oleellista, että maankäyttösektorilla aikaisemmasta vertailutasomenetelmästä luovutaan ja laskentaa tarkennetaan luonnolliselle hiilensidonnalle ja päästöille.

-Kun olemme Suomessa hoitaneet metsämme yli sata vuotta vastuullisesti ja ylisukupolvisesti, päätösvallan tulee säilyä jatkossakin jäsenvaltiolla. -Ilmastopolitiikan reiluus tarkoittaa sitä, että silloin tunnustetaan myös ratkaisujen oikeudenmukaisuus, metsän taloudellinen merkitys ja yksityisen omaisuuden suoja.

Pietola varoittaa vaihtoehdosta, että Suomen metsillä tulee sitoa muiden maiden fossiilisten päästöt. -Ilmastomuutoksen torjunnassa on saatava fossiilisten poltto alas, eikä sitä voi korvata nieluja hetkellisesti kasvattamalla. Metsänomistajilla on iso rooli siinä, että metsät sitovat hyvällä hoidolla hiiltä myös kymmenien vuosien kuluttua. Ei tätä tarvitse Brysselistä käsin ohjailla.

-Jos EU:ssa kuvitellaan, että Suomen ja Ruotsin metsien säästäminen tarjoaa hiilinielun hamaan tulevaisuuteen, se lankeaa sudenkuoppaan. EU:n metsästrategiaa voi lukea myös niin, että säästämällä meidän metsämme hiilinieluina, muu Eurooppa saa tupruttaa kivihiilipäästöjään. Ei ymmärretä, että metsän kasvu pitää turvata sen uudistamisella, jotta hiilidioksidi ilmakehästä virtaa metsään ja fotosynteesi pysyy yllä.

Pietola muistuttaa, että hyvällä aktiivisella metsänhoidolla pystytään lisäämään metsänkasvua ja sen myötä puunjalostusta ja nieluja. - Metsän pitää uudistua, mikään ei kasva ikuisesti. Nuorilla metsänomistajillakin pitää olla varma visio siitä, että he voivat hoitaa metsiään kestävällä tavalla tulevaisuudessa. Kestävä metsänhoito on metsän hyödyntämistä, hiilen sidontaa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamista yhtä aikaa. Jos metsän uudistaminen laiminlyödään, metsiä tuhoava tuholaisriski kasvaa kuten on monessa Keski-Euroopan maassa käynyt.

Ei REDin avaamiselle ja taksonomialle

Pietolan mukaan uusiutuvan energian käyttöä säätelevä nykyinen RED direktiivi toimii tällaisenaan. - Komission uusi esitys pitää sisällään bioenergiaa koskevia epämääräisiä määräyksiä vailla vaikutusarviointeja. Uhkana on esimerkiksi se, ettei siinä ymmärretä polttoon menevän puun tulevan jalostuksen sivuvirroista ja jalostukseen kelpaamattomasta puusta. Kun väitetään, että meillä poltetaan tukkeja, niin eihän kukaan polta rahanarvoista puuta.

-Vihreään rahoitukseen ohjaava taksonomia toisi toteutuessaan yksityismetsänomistukseen valtavan byrokratian. Jäsenmaiden erilaiset olosuhteet, maaperä, ilmasto, metsätalous ja osaaminen tulisi ottaa huomioon. Suomen metsätalous perustuu perheomistajuuteen, minkä seurauksena tilakohtaisia metsänhoitosuunnitelmia tehdään jo nyt. Emme tarvitse EU-tasoista tilatasolle menevää metsäsuunnitelmapakkoa. Suomen pitää yksiselitteisesti sanoa ei byrokratiaa, ymmärtämättömyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta lisäävälle taksonomialle.

Lisätietoja:

Markku Laukkanen
markku.laukkanen(a)audiomedia.fi