”METSÄOSAAJA 2030” -TOHTORIKOULUTUS

Metsämiesten Säätiöllä on ollut vuodesta 2019 oma "Metsäosaaja 2030" -tohtorikoulutus, jonka tavoitteina ovat osaamisen ja tiedon lisääminen Säätiön vuosittain nimeämistä aiheista. Tohtorikoulutus on yksi moottori, jonka avulla Säätiö kehittää toimialaa ja antaa tieteellisen pätevöitymisen mahdollisuuden alalle keskeisissä teemoissa.

Aiheet, joita Säätiö on kiinnostunut rahoittamaan ovat:

Metsäalan sosiaalinen kestävyys. Toivottuja näkökulmia ovat:
- Miten metsäalalla on määritelty sosiaalinen kestävyys
- Miten sosiaalisen kestävyyden huomioiminen näkyy metsäalalla
- Miten edistää sosiaalista kestävyyttä muuttuvassa toimintaympäristössä

Metsäalan viestintä. Toivottuja näkökulmia ovat:
- Mitä haasteita metsäalan viestinnässä on, mikä on metsäalan kyky viestiä ja jakaa vastuuta
- Suhteessa alan merkittävyyteen, miten ja kenen metsäalalla on viestittävä arvostuksen ja kiinnostavuuden lisäämiseksi
- Mitkä ovat viestinnän vaikuttavuuden lisäämisen keinoja

Metsäalan ennakointityö. Toivottuja näkökulmia ovat: 
- Millaista ennakointityötä toimiala tarvitsee yhteisesti
- Miten toteutettu ennakointityö palvelee pienyritysten ja alan toimivien ihmisten kehittymistä
- Miten ennakointityö on järjestettävissä

Metsäalan johtaminen ja esihenkilötyö. Toivottuja näkökulmia ovat:
- Käytännön johtamis- ja esihenkilötyön kehittäminen metsäalalla
- Koulutuksen kehittämistarpeet
- Miten johdetaan eritaustaisia ihmisiä metsäalan monimuotoisissa työyhteisöissä

Metsätyön vastuunjako ja vastuunkannon siirtyminen rajapintojen yli tilaajan, tuottajan ja alihankkijoiden välillä. Toivottuja näkökulmia ovat:
- Mitä toimivia käytänteitä vastuunjakoon toimialalla on metsänhoidossa ja puunkorjuussa
- Millaiset käytänteet voivat lisätä vastuunjaon riskejä
- Millaista on hyvä johtaminen rajapintojen yli

Suomen ja metsäalan EU-vaikuttaminen. Toivottuja näkökulmia ovat:
- Miten varmistetaan EU:n metsiä koskevan päätöksenteon korkea laatu Suomen kansallisista lähtökodista
- Mitä haasteita ja mahdollisuuksia Suomen metsäalan EU-vaikuttamisessa on
- Miten suomalaisia metsäammattilaisia saadaan kiinnostumaan EU-virkaurasta

Metsäalan työelämän tarpeita vastaava koulutusjärjestelmä. Toivottuja näkökulmia ovat:
- Löytyykö muualta koulutusjärjestelmiä, jotka sopisivat Suomeen nykyistä paremmin
- Työelämän lähtökohdista nousevat koulutuksen kehittämistarpeet
- Koulutusjärjestelmän kustannustehokkuustarkastelu

Markkinoinnin ja vetovoiman panokset metsäalalla ja muilla aloilla. Toivottuja näkökulmia ovat:
- Mitkä ovat metsäbiotalouden vetovoimatekijät verrattuna muiden toimialojen vetovoimatekijöihin, esimerkiksi alkutuotanto / teollinen tuotanto
- Eroaako metsäalan panostukset niistä toimialoista, joissa ei operoida uusiutuvien luonnonvarojen kanssa
- Millaista markkinointia tulisi lisätä ja mitä voitaisiin vähentää

Aiheiden rajaamisella Säätiö tavoittelee mahdollisimman suurta vaikuttavuutta sekä yhteyttä käytäntöön. Samalla hyväksytään se, että joihinkin aiheisiin ei saada hyväksyttävää väitöskirjahanketta. Tavoitteena on aloittaa vuosittain 1-2 uuden hankkeen rahoitus. Väitöskirjojen lisäksi Säätiö on kiinnostunut rahoittamaan myös em. teemoihin liittyviä selvityksiä ja opinnäytetöitä.
 
Säätiö sitoutuu tohtorikoulutuksessa kolmen vuoden rahoitukseen edellyttäen, että edistyminen on hyvää. Yhdelle koulutettavalle varataan vuotta kohden 45 000 euroa sisältäen 12 kuukauden palkka- ja sotukulut, tutkimus- ja tilaisuuskulut sekä yleiskulut enintään viisi prosenttia. Lisäksi on mahdollista anoa erikseen muutamien tuhansien eurojen lisärahoitusta tutkimuskuluihin. Rahoituksen hakijana voi olla ohjaava yliopisto, tutkimuslaitos tai koulutettava itse, joten ohjelma sopii myös varttuneemmalle tieteenharjoittajalle.

Kullekin teemalle edellytetään kaksi ohjaajaa, jotka tulevat eri yksiköistä ja eri tieteenaloilta. Yliopistojen välinen sekä käytännön työelämään kytkeytyvä yhteistyö ja opiskelijoiden sparraus ovat elementtejä, joilla voidaan parantaa tutkimuksen laatua, vaikuttavuutta ja käytäntöön sovellettavuutta.
 
Kullekin teemalle pitää perustaa seurantaryhmä, joka kokoontuu 1-2 kertaa vuodessa. Lisäksi teemasta pitää järjestää sparraus- ja keskustelutilaisuuksia, joihin kutsutaan paitsi tiedeyhteisön myös käytännön edustajia mukaan.