Metsämiesten Säätiö Foundation

Maa- ja metsätaloutta yhdistävien kyläohjelmien vaikutukset Laosin maaseudulla

maanantaina, 22.01.2018

Tein kenttätutkimusta Laosin maaseudulla Helsingin yliopiston gradutyötäni varten keväällä 2017. Metsäteollisuusyritykset voivat vuokrata maita Laosissa paikallisilta kyliltä tai valtiolta. Kyläläiset saavat viljellä alueella riisiä tai haluamiaan kasveja samalla kun eukalyptuspuut kasvavat viereisellä saralla. Tutkimukseni keskittyy selvittämään kyläläisten mielipiteitä siitä, millaiseksi uusi menetelmä on koettu, ja millaiset taloudelliset vaikutukset yritystoiminnasta on tullut paikalliselle väestölle. Tarkastelen tutkimuksessani myös, miten samalla maa-alueella yhdistetty viljan sekä puiden kasvatus sitoo hiiltä, ja onko se yhtä tuottoisaa kuin yhden lajin viljely tai plantaasikasvatus.

Tein tutkimuksen henkilö- sekä ryhmähaastatteluina. Lisäksi tein mittauksia plantaaseilla hiilimäärien saamiseksi sekä ekologisten vaikutusten havainnointiin; puustovaurioiden, istutustiheyden sekä mottimäärän selvittämiseen. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon viljaa tai kasveja on mahdollista kasvattaa yhdistetyssä maa- ja metsätalouskäytössä olevalla maalla (agroforestry sites) verrattuna pelkkään maatalouteen tai plantaaseihin, ja ymmärtää, miten kyläläiset hyötyvät ollessaan mukana kyläohjelmassa ja vuokratessaan maita yritysten käyttöön.

Tutkimus käsittelee pelkästään Stora Enson toimintaa alueella, sillä muiden yhtiöiden alueelle ei päässyt tekemään vertailevaa tutkimusta. Vastaajien koulutustaso oli erittäin alhainen, erityisesti naisilla. Yleistiedon puutteen vuoksi vastaajien arviot erilaisista määreistä saattoivat vaihdella suuresti.  Suurin osa vastaajista oli maanviljelijöitä (94 %). Loput vastaajista ansaitsivat elantonsa mm. käsitöitä myymällä (2 %), opettajana (2 %) tai kyläkauppiaana (2 %). Suurimmassa osassa kyliä ei ollut moottoriajoneuvoja, joilla olisi voinut kulkea töihin muualle. Vastaajista 42 prosentilla ei ollut minkäänlaista koulutusta. Riisi oli vastaajien tärkein ruoanlähde sekä elinkeino. Tärkeimmät eläimet olivat kana ja vuohi. Tärkein metsästä kerättävä ravinto oli bambu (64 %), kasvikset (25 %) sekä sienet (12 %).

Kotitalouksilla oli keskimäärin 1,2 hehtaaria riisinviljelysaluetta käytössään. Käytetyn hehtaarimäärän arviointi tuotti suuria haasteita vastaajille, sillä moni ei ollut koskaan arvioinut käyttämänsä alueen pinta-alaa. Kaikki riisin viljelyyn tehtävä työ tehtiin käsin. 68 % vastaajista piti käytettävissä olevia maa-alueita riittävän suurina riisin viljelyyn. 53 % kotitalouksista käytti yhtiön vuokraamia maa-alueita riisin viljelyyn. Vastaajien tietojen perusteella riisisato oli suurempi plantaasien välissä kasvatettuna (1308 kg/ha), kuin perinteisellä riisinkasvatusalueella (1240 kg/ha). 68 % vastaajista muisti saaneensa siemeniä yhtiöltä aloittaakseen riisinkasvatuksen. 92 % vastaajista oli tehnyt töitä yritykselle, keskimäärin 24 päivää. 43 % vastaajista oli kiinnostunut kasvattamaan myös muita lajikkeita kuin riisiä, jos tarjolla olisi koulutusta ja markkinat tuotteiden myyntiin.

38 % vastaajista oli huomannut muutoksia plantaasialueiden läheisyydessä. Muutoksia olivat esimerkiksi veden määrän väheneminen, huoli yhtiön käyttämistä kasvuravinteista vesistöjen läheisyydessä sekä mahdolliset maanvyöryt. Kotitaloudet, jotka eivät käyttäneet heille tarjottua plantaasialuetta riisinviljelyyn (47 %), epäilivät menetelmän toimivuutta. Muita syitä alueen käyttämättömyyteen olivat liian pitkä matka kohteelle, pula työntekijöistä sekä pelko puiden varjostuksesta.

Yrityksellä oli tällä hetkellä käytössä maltillinen määrä plantaasialueita kylissä, jonka vuoksi myös töitä oli rajallinen määrä tarjolla. Jos plantaasialueet olisivat suurempia ja monessa eri kehitysluokkavaiheessa, olisi työllisyystilanne huomattavasti tasaisempi. Suurin osa plantaasialueella viljelleistä oli tyytyväisiä valmiiksi muokattuun maahan ja alueelta saatuun satoon. Irrallaan olevat kotieläimet aiheuttivat paljon satotuhoja, minkä vuoksi suurin osa vastaajista haluaisi aidan plantaasien ympärille. 

Alhainen koulutustaso oli suurin haaste haastatteluissa. Jos alueiden koulutustaso saataisiin kehittymään, osa ihmisistä saattaisi työllistyä muualle kuin maatalouden piiriin. Moni yhtiöille maita vuokrannut kylä oli käyttänyt maavuokrasta saadut varat koulun perustamiseen ja infrastruktuurin kehitykseen. Infrastruktuurin kehityksellä saataisiin myös luotua uusia mahdollisuuksia paikallisten tuotteiden myyntiin. Tällä hetkellä kylässä tuotetuilla tuotteilla ei ole riittävästi ostajia, ja asukkaat viljelevät markkinoiden puutteen takia ruokaa ainoastaan omaan käyttöön.

Jatkotutkimuksissa voitaisiin tutkia tarkemmin uusia metodeja käyttää plantaasipuiden väliin jääviä peltosarkoja muiden lajikkeiden kasvatukseen. Paikallisten ihmisten koulutustason parantaminen edistää parhaiten paikallista kehitystä ja on edellytys hyvälle yhteistyölle yritysten kanssa.

Lisätietoja:

Eedla Makkonen, eedla_m(at)hotmail.com