Metsämiesten Säätiö edellyttää kaikilta rahoittamiltaan apurahahankkeilta ulkoista viestintää. Viestinnän vähimmäisvaatimus on, että Säätiölle toimitetaan julkaistavaksi tiedote hankkeen tuloksista. Tämä lisää hankkeiden toteutuksen läpinäkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Metsämiesten Säätiö ei vastaa näiden tiedotteiden sisällöstä.
maanantaina, 13.06.2022
Korona lykkäsi minun vaihtooni lähtemistä vuodella. Kanada ja Saksa olivat ne kohdemaat, joihin päätin hakea. Mahdollisuus päästä laajentamaan osaamistani kansainvälisesti kiinnosti minua. Odotukseni vaihdolta olivat etenkin kielitaidon paraneminen, ihmisten tapaaminen eri kulttuureista, sekä muut uudet kokemukset, mitä matkustaminen mahdollistaa. Hyväksyminen omalta koulultani ja lopulta kohdemaa korkeakoululta Kanadasta, varmistivat minulle lopulta pääsyn vaihto-opiskelemaan. Nipissing University, North Bayssa, oli ainoa kohdemaayliopisto Kanadassa, joten valinnanvaikeutta sen suhteen ei ollut. Matkaan valmistautuminen eteni pitkälti suunnitelman mukaisesti, vaikka Covid-19 vaikuttikin pitkälti matkan toteutumiseen, suunnitteluun ja järjestämiseen. Yliopistossa, jossa opiskelin, on n. 5500 läsnä olevaa opiskelijaa, ja koulun tiloihin kuului mm. eri kampuksia, kirjasto, urheilu- ja opiskelukeskus, sekä asumisen residenssit.
Kurssisuunnitelmaani valitsin kolme kuuden opintopisteen kurssia, koska metsätieteen kurssit olivat valintavaiheessa täynnä; maantiedon ja organisaatiokäyttäytymisen kurssit. Vaihdon alussa korona oli vielä vaikuttamassa mm. lähituntien pitoon, kirjastoon sekä urheilukeskukseen pääsyyn. Vaihdon loppuvaiheella rajoitukset alkoivat hellittämään, ja pääsin enemmän Yliopiston opiskelijaelämään käsiksi. Syystä, että en oman alani kursseja saanut, käytin vapaa-aikaani paikalliseen metsätalouteen tutustuen. Yliopiston metsä/luonnontieteiden opettaja Peter Nosko, järjesti minulle mahdollisuuden päästä osaksi seuraaviin mainitsemiini tapahtumiin, koska juurikin hänen kurssinsa olivat jo täynnä. Opettaja oli itse vieraillut korkeakoulussa, jossa Suomessa opiskelen, joten hän oli erittäin kiinnostunut auttamaan asiassa. Osallistuin hänen myötä muutaman päivän kestävään metsätapahtumaan, sekä pääsin pitämään myös esitelmän Suomen metsätalouksista Kanadan metsäinstituutiolle. Esitelmä piti sisällään tietoa metsätaloutemme historiasta, sekä nykyisestä toiminnasta luonnonsuojeluun, metsävaratietoon, sekä puunkorjuuseen viitaten. Tilaisuudessa tarjoiltiin myös suomalaiseen teemaan ateria, jonka ohessa keskustelimme ajankohtaisista asioista.
Neljän päivän metsätapahtuma Mattawassa oli kaiken kaikkiaan tapahtumarikas ja silmiä avartava. Pääsin mm. vierailemaan Kanadan yhdessä tunnetussa Pettawan tutkimusmetsässä, hakkuutyömailla ja metsäpalstoilla. Metsäpalstat, jotka olivat yksityisten metsäomistajien omistamia, olivat heidän arvojensa mukaan, taloudellisesti ei niin merkittäviä, ja luonnon monimuotoisuutta arvostettiin. Yleistäen voisi sanoa, että metsäomistajat eivät nähdeet harvennushakkuita rahallisesti kannattavina, joten niiden toteutus jäi vähäiseksi. Globaalissa mittakaavassa on Kanada suurena metsämaana sertifioinut eniten metsiänsä suhteessa muihin. Yksityisten metsänomistajien metsiä ei kuitenkaan ole läheskään niin paljon sertifioitu kuin hallitusten omistamia. Pettawan tutkimusmetsissä kasvatetaan erilaista puustoa, ja tutkitaan sen kasvua ja kehitystä. Erästä metsää oli harvennettu esimerkiksi seitsemän kertaa, kun metsä oli iältään noin 70 vuotta. Hakkuutyömaat olivat samankaltaisia sertifikaattien myötä kuten Suomessa, mutta korjuukalusto mantereen keskiosassa ainakin oli todella vanhaa. Tapasin näissä metsätapahtumissa paljon Torontolaisia metsäalan opiskelijoita ja ammattilaisia.
Tapahtuman aikataulu oli todella hektinen, vaikkakin pääsin näkemään paljon uutta. Tapahtuman minulle kustansi Kanadan metsäinsituutio, joten kaikki siellä oli minulle ilmaista. Vapaa-aikani mahdollisti myös eri provinssipuistoissa vierailut, joissa toive olikin vierailla: Algonquin Provincial Park, jossa möys vierailin, sijaitsee Ottawan joen varrella Mattawassa, ja se on vanhin Kanadan provinssipuistoista. Puusto siellä on pitkää, ja maisemat ovat havupuuvaltaiset. Vancouver saarella sijaitseva Cathedral grove - MacMillan Provincial Park, on lauhkea sademetsä, joka on kasvualustana jopa yli 800 vuotta vanhoille puille ja puut ovat siellä tilavuudeltaan parhaillaan jopa 300m3. Pääsin vaihdon aikana vierailemaan myös monissa Kanadan suur- ja pienkaupungeissa. Tämä oli mielestäni todella tärkeää, koska opiskelukaupunkini North Bay on pieni kaupunki ja varsinkin koronarajoitusten aikaan sitäkin hiljaisempi.
Tärkeimpänä pidän Kanadan pääkaupungissa Ottawassa, mutta myös Montrealissa vierailua, jossa pääsin matkan aikana vierailemaan. Näissä Kanadan vanhimmissa kaupungeissa pääsin näkemään mm. kulttuuria, vanhoja rakennuksia, Ranskaa, museohistoriaa ja luontoa. Lisäksi vierailin Sudburyssa, Torontossa ja Vancouverissa.
Yhteenvetona sanoisin, että reissu oli opettavainen, silmiä avartava ja tapahtumarikas. Odotukseni vaihdolta täyttyivät täysin, jopa ylikin. Pääsin näkemään Kanadan moninaista kulttuuria, tutustumaan paikalliseen metsätalouteen, ja tapaamaan erilaisia ihmisiä. Kanadan ilmasto enimmäkseen on kuitenkin lähes sama Suomeen verraten. Puut ovat keskipituudeltaan hieman korkeampia, mutta muuten puusto on suurimmaksi osaksi samanlaista. Puulajeja Kanadasta löytyy moninkertainen määrä Suomeen nähden, mutta myös kasvualustat vaihtelevat. Metsätalous Kanadassa poikkeaa vanhalta kalustoltaan ja toimintatavoiltaan Suomen metsätaloudesta merkittävästi. Metsätilojen omistajuusmuoto on suurimmaksi osaksi provinssien hallituksen, kun taas Suomessa metsäomistajat ovat metsien käytöstä vastuussa. Kanadassa luonnonvarat ovat merkittävät ja niiden suojeluun myös panostetaan entisestään. Metsävaratiedon keruuseen on myös alettu panostamaan, kun sen merkitys on noussut.
Kiitos Metsämiesten Säätiön, jonka apurahat mahdollistivat minun vaihto-opiskeluni!
Lisätietoja:
Opiskelija Katri Lakso, Karelia AMK, lakso.katri(a)gmail.com, puh. +358406894456