Metsämiesten Säätiö Foundation

Vaihto-opiskelu Uudessa-Seelannissa

tiistaina, 02.01.2024

Olen Helsingin yliopiston metsätieteiden opiskelija ja vietin kevätlukukauden 2023 Uudessa-Seelannissa Waikaton yliopistossa. Waikaton yliopisto sijaitsee Pohjoissaarella, ja sillä on kaksi kampusta: pääkampus sisämaassa Hamiltonissa ja pienempi kampus rannikkokaupungissa nimeltään Tauranga. Päätin hakea Taurangan kampukselle, sillä rakastan merta ja rantoja. Olin käynyt Uudessa-Seelannissa 10 vuotta aikaisemmin turistina, ja minulle oli opintojen alusta asti selvää, että haluan hakea nimenomaan sinne vaihtoon.

Opiskelu Uudessa-Seelannissa oli varsin erilaista: laajoja kurssitehtäviä oli paljon, mutta tukea oli saatavilla enemmän kuin täällä. Vaikka jouduin tekemään muutoksia alkuperäiseen kurssisuunnitelmaani, koen, että saavutin vaihdolle asettamani tavoitteet. Halusin oppia muun muassa kirjoittamaan sujuvasti englanniksi, johtamistaitoja, verkostoitumiskykyä, kommunikointitaitoja, monitieteistä ajattelua sekä valmiuksia vesiensuojelun suunnitteluun. Oppia tuli sekä käymiltäni kursseilta, että ihan vain jokapäiväisestä elämästä ja kohtaamisista sikäläisten ihmisten kanssa. Uusi-Seelantilaiset ovat ystävällisiä, aitoja, huolettomia ja helposti lähestyttäviä. Tuntui, että kommunikaatio- ja verkostoitumistaitoja oppi jo pelkästään omaksumalla heidän tapaansa olla, keskustella ja tervehtiä.

Uuden-Seelannin vaihtokohteista vain yhdessä yliopistossa on metsätieteiden osasto – Waikaton yliopistossa ei ollut. Suorittamani kurssit sisällytettiinkin kaikki vapaasti valittaviin opintoihini. Opiskelin johtamista, Matauranga Maoria sekä vesiaiheisia kursseja. ”Science and Matauranga Maori” oli pääaineena luonnontieteitä opiskeleville pakollinen kurssi, joka käsitteli paikallisen alkuperäiskansan tiedettä ja tietoa sekä sisällön, etiikan että yhteistyön näkökulmasta. Tulevana metsäammattilaisena oli hyvin kiinnostavaa saada uutta näkökulmaa liittyen maankäytön oikeudenmukaisuuteen sekä monipuoliseen ja kunnioittavaan yhteistyöhön.

Metsätalous Uudessa-Seelannissa perustuu suurimmalta osin radiatamäntyplantaaseihin. Valtaosa puutavarasta lähtee tukkeina laivoissa maailmalle: maassa on hyvin vähän puunjalostusteollisuutta.
Metsätaloudella vaikutti olevan maassa varsin ristiriitainen maine, ja erityisesti ajankohtaisena puheenaiheena oli hirmumyrsky Gabriellen aiheuttamat tuhot. Uutisissa näytettiin videoita, joissa tulvaveden mukana liikkeelle lähteneet hakkutähteet, tukit ja kokonaiset puut tuhosivat siltoja ja kasaantuivat valtavina massoina pelloille ja rannoille. Ilmiöstä syytettiin metsäteollisuusyritysten vastuuttomia hakkuukäytäntöjä. Ja olinkin hyvin yllättynyt kuullessani, että maassa ei esimerkiksi vielä kovin yleisesti käytetä vesistöjen suojavyöhykkeitä, ja hakkuutähteet jätetään yleensä kokonaisuudessaan maastoon.

Uusi-Seelanti on luonnonystävän ja seikkailijan unelmakohde. Ensimmäisen kuukauden aikana luontoa oli hämmentävää katsella, kun jokainen heinänkorsikin näytti vieraalta ja erilaiselta. Uuden-Seelannin lajeista noin 80% onkin endeemisiä, eli niitä ei esiinny missään muualla maailmassa. Maassa on lumihuippuisia vuoria, sademetsiä, kristallinkirkkaita järviä ja jokia, hiekkarantaa silmänkantamattomiin, tulivuoria ja kuumia lähteitä.

Luonto on myös todella turvallinen, sillä maassa ei ole vaarallisia eläimiä juuri lainkaan. Asuin yliopiston asuntolassa, missä minulla oli oma huone jääkaappeineen ja pesutiloineen, mutta jokaisessa
kerroksessa oli yhteinen olohuone sekä pieni keittiö. Asuntolassa asuminen oli erittäin hyvä päätös, sillä tutustuin oman kerrokseni ihmisiin nopeasti, ja heistä tuli vaihdon aikana läheisiä ystäviä, joiden kanssa olen viikoittain edelleen yhteydessä. Asuminen ja eläminen ylipäätään oli kuitenkin todella kallista: maksoin pienestä 10 neliön huoneesta 780 euroa kuukaudessa, ja ruoka oli suunnilleen saman hintaista kuin Suomessa. Olenkin erittäin kiitollinen, että Metsämiesten Säätiö päätti tukea vaihto-opintojani, jolloin pystyin keskittymään opiskeluun ja uusien kokemusten saamiseen. Vaihto oli kokemus, jota en vaihtaisi mihinkään.

Lisätietoja:
Metsätieteiden opiskelija Pihla Kuikka, Helsingin Yliopisto, pihla.kuikka(a)helsinki.fi, puh. 0445932137