Metsämiesten Säätiö edellyttää kaikilta rahoittamiltaan apurahahankkeilta ulkoista viestintää. Viestinnän vähimmäisvaatimus on, että Säätiölle toimitetaan julkaistavaksi tiedote hankkeen tuloksista. Tämä lisää hankkeiden toteutuksen läpinäkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Metsämiesten Säätiö ei vastaa näiden tiedotteiden sisällöstä.
perjantaina, 08.01.2021
Opiskelen kolmatta lukukautta Saksassa Göttingenin yliopistossa metsätieteiden maisteriohjelmassa. Olen suuntautunut kansainväliseen ja trooppiseen metsätalouteen, ja vuosikurssimme todella on kansainvälinen; lähes kaikki kurssikaverini edustavat eri kansalaisuuksia.
Lukuvuosi 2020 on ollut vaikea ja sisältänyt pettymyksiä. Niistä suurimpana on Länsi-Papuaan suunniteltujen projektiopintojen vaihtuminen etänä tehtävään metsänkäyttösuunnitelmaan ja kenttäkurssiin Saksassa. Siitä huolimatta en halua muistella tätä vuotta sen kautta, mitä jäi tekemättä tai kokematta, vaan vuotena, joka opetti meitä mukautumaan erilaisiin tilanteisiin ja omaksumaan uusia tapoja oppia ja opettaa. Meidän kesälukukautemme kurssit pidettiin etänä ja kurssien toteutus vaihteli laidasta laitaan. Pahimmillaan kaikki vastuu oppimisesta sysättiin meille opiskelijoille. Toisilla kursseilla oli viikoittaiset hyvin suunnitellut luennot, jotka vastasivat sitä opetuksen tasoa, mihin olimme tottuneet normaaleillakin luennoilla.
Meillä oli ollut tapana opiskella yliopiston kahvilassa yhdessä, ja etäopintojen alkaessa se olikin ensimmäinen asia, mitä kaipasin. Kehitimme kuitenkin nopeasti uusia keinoja yhdessä opiskeluun myös etänä. Jaoimme muun muassa kaikille yhteisiä muistiinpanoja pilvipalveluissa ja järjestimme yhteisiä videopuheluita. Kun kokoontumisrajoituksia Saksassa höllennettiin, opiskelimme yhdessä ulkona. Etenkin niillä kursseilla, missä opetuksen taso laski, turvauduimme toisiimme. Jos joku ymmärsi yhden asian tai kokonaisuuden muita paremmin, selvensi hän sitä muille.
Talvilukukausi on nyt puolessa välissä, mutta kurssien toteutuksessa on nähtävissä selkeä ero. Pääsimme myös tekemään inventointia metsään, mikä toi mukavaa vaihtelua kotona opiskelulle. Epätavallisesta vuodesta huolimatta opintoni ovat edenneet aikataulussaan ja jatkamme yhä toistemme tukemista positiivisella mielellä. Paitsi ammatillista osaamista, opiskelu monikulttuurisessa ympäristössä on kehittänyt sosiaalisia taitojani ja tuonut paljon uusia ystäviä. Loppututkintoon on vielä matkaa, mutta jo nyt uskallan sanoa, että hakeutuminen maisteriopintoihin Göttingeniin oli minulle "paras päätös ikinä". Ilman Metsämiesten Säätiön tukea se ei olisi
onnistunut.
Lisätietoja:
Anniina Kietäväinen, anniina.kietavainen(a)gmail.com