Metsämiesten Säätiö Foundation

Metsänvuokrausjärjestely edellyttää osapuolten tavoitteiden määrittämistä sekä vuokrasopimusehtojen huolellista muotoilua

torstaina, 20.10.2016

Metsänvuokrauksessa voidaan sanoa olevan kyse metsäomaisuuden hoidon kokonaisvaltaisesta ulkoistamisesta. Metsänvuokrasopimuksella vuokralainen saa vuokrauksen kohteena olevaan metsään käyttö ja hallintaoikeuden, mikä merkitsee sitä, että vuokrasuhteen aikana vuokralainen vastaa metsätaloudellisesta päätöksenteosta ja käytännön metsätalouden harjoittamisesta.

Pro gradu -tutkielmassa pyrittiin lainopin ongelmakeskeistä lähestymistapaa hyödyntämällä selvittämään, soveltuuko maanvuokralain (MVL, 258/1966) mukainen vuokrasopimus metsänvuokrauksen järjestämiseen. Toisin sanoen tarkoituksena oli tutkia, millaisia rajoituksia maanvuokralaki ja muut oikeuslähteet asettavat sopimiselle sekä millaisin ehdoin metsänvuokrasopimus on mahdollista ja toisaalta tarkoituksenmukaista tehdä. Lisäksi tutkimuksessa paneuduttiin siihen, millainen on vuokralaisen metsään kohdistuva hyödyntämisoikeus ja hoitovelvollisuus, miten vuokralaisen toimintaa määrittelevät sopimusehdot tulisi muotoilla ja kuinka lojaliteettiperiaate vaikuttaa vuokralaisen toimintaan.

Tutkimuksessa havaittiin, että metsänvuokraus ei edusta tyypillisintä maanvuokrausta, sillä maanvuokran käsitteellisen perusmääritelmän ja vuokralaisen käyttöoikeutta määrittelevän MVL 5.1 §:n mukaan vuokralaisella ei ole lähtökohtaisesti oikeutta hyödyntää vuokra-alueen substanssia eli esimerkiksi kaataa vuokra-alueelta puita. Sopimusvapaus kuitenkin mahdollistaa sen, että vuokralaiselle annetaan oikeus puuston hyödyntämiseen. Vaikka metsänvuokraus siis näyttäytyykin maanvuokralain säännösten valossa varsin poikkeavana järjestelynä, se on silti tutkimuksessa tehtyjen päätelmien mukaan maanvuokralain soveltamisalaan kuuluvana mahdollinen ja toteuttamiskelpoisella tavalla järjestettävissä.

Maanvuokralain soveltamisalaan kuuluvalta metsänvuokrasopimukselta edellytetään tiettyjä perusasioita. Vuokraustarkoituksen ilmaiseminen, vuokrauksen kohteena olevan metsäalueen määritteleminen sekä vuokra-ajasta ja vastikkeesta sopiminen ovat seikkoja, jotka välttämättä joudutaan ottamaan huomioon metsänvuokrasopimusta tehtäessä. Metsänvuokrasopimus on syytä laatia kirjallisessa muodossa, vaikka maanvuokralaki ei sitä kaikissa tapauksissa vaadikaan. Metsänvuokrasopimuksen sopimusehdot on muotoiltava mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja kunkin tilanteen tarpeiden mukaan, sillä esimerkiksi vuokralaisen hyödyntämisoikeudesta ja hoitovelvollisuudesta on säädetty maanvuokralaissa varsin yleistasoisesti.

Metsämiesten Säätiö tuki tutkimuksen toteutumista taloudellisella avustuksellaan.

Lisätietoja:

MMM, OTM Anna-Rosa Asikainen, anna-rosa.asikainen(at)outlook.com