Metsämiesten Säätiö edellyttää kaikilta rahoittamiltaan apurahahankkeilta ulkoista viestintää. Viestinnän vähimmäisvaatimus on, että Säätiölle toimitetaan julkaistavaksi tiedote hankkeen tuloksista. Tämä lisää hankkeiden toteutuksen läpinäkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Metsämiesten Säätiö ei vastaa näiden tiedotteiden sisällöstä.
tiistaina, 17.01.2017
Opiskelen metsätalousinsinööriksi Karelia Ammattikorkeakoulussa. Viimeisen opiskeluvuoteni syksynä suoritin toisen opiskeluvaihtoni Balilla, Indonesiassa. Vaihto kesti 3,5 kuukautta, jonka aikana suoritin kuusi kurssia ympäristöjohtamisesta, kansainvälisistä suhteista ja - taloudesta sekä pakollisen Indonesian kielen kurssin. Kurssit olivat sekä maisteri tason, että insinööritutkinnon tasoisia ja tarjosivat täten myös hieman lisähaasteita.
Yliopistolla vaihto-opiskelijat olivat omana ryhmänään, sillä meitä ulkomaalaisia opiskelijoita oli siellä noin 250 henkeä, 14 eri maasta. Opettajat olivat paikallisia ja kurssien opetuskieli oli englanti. Oppitunteja oli maanantaista torstaihin ja päivät olivat hyvin eripituisia, vaihdellen kuitenkin kello kahdeksan ja neljän välillä. Kirjallisia tehtäviä oli runsaasti ja ne kaikki piti palauttaa aina paperiversioina, mikä oli uutta Suomessa opiskelun jälkeen. Lisäksi lukukausi oli rakenteelta hieman erilainen, sillä meillä oli lukukauden puolessa välissä kokeet, sitten lomaviikko ja sitten lukukauden päätteeksi loppukokeet. Jokaisesta kurssista oli siis kahdet kokeet, Suomessa totuttuun ainoastaan yhden loppukokeen sijaan.
Indonesia on maailman suurin muslimimaa, vaikkakin Balilla hinduja on enemmän kuin muslimeja. Tästä johtuen koululla oli pukeutumissäännöt, varpaat, olkapäät, napa ja polvet tulivat olla peitettyinä. Koulupukuja ei kuitenkaan vaadittu vaan jokainen sai käyttää omia vaatteitaan. Valittujen kurssien lisäksi jokaisen opiskelijan piti osallistua kulttuurityöpajoihin, joiden tarkoituksena oli tutustuttaa meitä Balilaiseen kulttuuriin. Työpajoja oli hyvin erilaisia niin perinteisestä pukeutumisesta, palmunlehti ornamenttien tekoon.
Opiskelu Indonesiassa ei poikennut aivan valtavasti Suomesta, mutta opetuksen taso ei yltänyt Suomen koulutuksen tasolle. Yliopistolla ei ollut tarjota majoitusta opiskelijoille, joten opiskelijat asuivat normaalisti yksityisiltä vuokratuissa huviloissa tai hotellissa. Itse asuin ensimmäiset kaksi kuukautta huvilassa yhdessä muutaman suomalaisen ja saksalaisen opiskelijan kanssa ja loppuajan hotellissa. Balilla ei ollut julkista liikennettä, joten liikkuminen yliopistolle ja vapaa ajalla tapahtui vuokratulla skootterilla tai uberilla.
Opiskelujen lisäksi Bali tarjosi mahtavat puitteet erilaisiin harrastuksiin kuten sukeltamiseen, joogaan, surffaukseen ja snorklaamiseen. Pidempien viikonloppujen ansiosta lähisaariin tai lähimaihin tutustumiseen oli myös aikaa. Balin hintataso oli myös huomattavasti matalampi kuin Suomen, joten uusia asioita oli mahdollista kokeilla helposti, sillä itse asumiseen ja ruokaan ei mennyt suuria summia rahaa.
Suuri kiitos Metsämiesten Säätiölle myöntämästänne tuesta, joka mahdollisti ikimuistoisen vaihtokokemuksen Balilla ja uusien ihmisten sekä taitojen oppimisen.
Lisätietoja:
Opiskelija Enna Siikavirta, Metsätalouden koulutusohjelma, Karelia Ammattikorkeakoulu, enna.siikavirta(at)edu.karelia.fi
Kansainvälisyys koordinaattori Heidi Vartiainen, Karelia Ammattikorkeakoulu, heidi.vartiainen(at)karelia.fi