Metsämiesten Säätiö Foundation

Pro gradu- tutkielma kirjanpainajapopulaation muutoksesta myrskytuhoalueella

keskiviikkona, 09.12.2015

Pro gradu- tutkielmani tavoitteena oli selvittää kirjanpainajan (Ips typographus L.) populaatiotiheyttä ja kirjanpainajatuhon etenemistä laaja-alaisella, metsätalouden toimenpiteiltä rauhoitetulla luonnonsuojelualueella. Lisäksi selvitettiin, kuinka lisääntynyt kirjanpainajapopulaatio vaikutti myrskytuholta säilyneeseen kuusivaltaiseen (Picea abies (L.) Karst.) puustoon ja millaiset alueet olivat riskialttiimpia kirjanpainajatuholle.

Tutkimusalue sijaitsi Etelä- Karjalan Ruokolahdella, Paajasensalon (N 6821193; E 605940) Metso-luonnonsuojelualueella, jossa kesän 2010 ukkosmyrskyt aiheuttivat puustolle suurta vahinkoa. Tutkimusalueelle pystytettiin kirjanpainajan feromonipyydyksiin (80 kpl) perustuva seuranta, jonka avulla estimoitiin populaation taso ja sen muutokset vuosien 2013-2014 aikana. Tutkimusalueelle perustettiin 12 maastokoealaa, joiden avulla tarkasteltiin kohonneen kirjanpainajapopulaation riippuvuutta metsikön puuston ominaisuuksista. Feromonipyydyksistä saatujen kirjanpainajien yksilömäärää verrattiin muissa eurooppalaisissa tutkimuksissa esitettyihin riskirajoihin, maastokoealojen puuston ominaisuuksiin sekä Ilmatieteen laitokselta saatuihin tutkimusajankohdan lämpötilatietoihin.

Kirjanpainajapopulaation taso kohosi epideemiselle tasolle kolmen vuoden kuluttua myrskytuhosta. Kuoriaisten iskeymiä eläviin pystypuihin tapahtui runsaasti. Myrskyissä säästynyt puusto kärsi merkitsevästi kohonneesta tuholaispopulaatiosta. Erityisen alttiita kohteita kirjanpainajan iskeytymälle olivat tuulenkaatoaukkojen reunalla olevat metsikkökuviot, jotka altistuivat myös valon muutokselle. Kasvukauden lämpösumma oli myös erityisen suotuisa kirjanpainajan menestymiselle, mikä johti toisen sukupolven kehittymiseen vuonna 2013.

Neljän vuoden kuluttua myrskytuhosta kirjanpainajapopulaatio oli yhä korkealla tasolla, mikä johti entistä laajempaan ja intensiivisempään iskeymään elävään puustoon. Kirjanpainajan lisääntymiselle sopivia tuulenkaatoja ei enää ollut saatavilla. Lisääntymiselle optimaalisia heikentyneitä pystypuita oli alueella runsaasti. Vuoden 2014 kasvukauden lämpösumma ei ollut kirjanpainajalle yhtä suotuisa kuin edellisen vuoden. Kirjanpainajan yksilömäärä feromonipyydyksissä laski selvästi edellisvuodesta. Tuholaiselle kehittyi vain osittainen toinen sukupolvi tutkimusalueella.

Tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena havaittiin, että sopivan lisääntymismateriaalin saatavuus ja sää ovat avaintekijöitä kirjanpainajatuhon etenemisessä. Kevään ja kesän vuorokauden maksimilämpötiloja sekä vuorokausien keskilämpötiloja seuraamalla voidaan ajoittaa kirjanpainajan parveilun alkamista ja ennustaa parveilun aktiivisuutta. Kirjanpainajan iskeymät rungolla voidaan havaita hyvissä ajoin ennen puun sinistymistä. Kuusen latvuksen värimuutokset ja harsuuntuneisuus voivat indikoida kirjanpainajan iskeytymistä.

Feromonipyydysten avulla tapahtuva seuranta sopii hyvin paikallisen populaatiotason monitorointiin. Ns. massapyydystystä ei voida toteuttaa ansojen avulla, joten feromonipohjaisella pyydystämisellä ei ole suurta vaikutusta esim. epideemiseen kirjanpainajapopulaatioon. Suojaisten, auringon säteilylle alttiiden reunametsien muodostumista tulisi välttää. Oikein ajoitetut metsänhoitotoimenpiteet ja tuulenkaatojen korjuu vähentävät metsikön altistumista myrsky- ja hyönteistuhoille. Metsikön ominaisuudet voivat paikallisesti vähentää tai lisätä tuhon vaikutusta. Metsäympäristön ominaisuuksien, kuten puuston, paikallisen sään ja topografian tunteminen auttavat riskienhallinnan suunnittelussa ja metsätuhojen hillinnässä.

Lisätietoja:

MMK Juho Kokkonen, Helsingin yliopisto, juho.kokkonen(at)helsinki.fi