Metsämiesten Säätiö Foundation

Punaisen kirjan analyysi kertoo: metsälajeilla suurin elinvoima Suomen elinympäristöjen lajeista

tiistaina, 14.02.2023

Suomen lajien uhanalaisuusarvio eli Punainen kirja kertoo, että metsien uhanalaiset voivat paremmin kuin minkään muun suomalaisen elinympäristön lajit. Metsistä taas parhaiten voivat kangasmetsien lajit ja huonoiten lehtojen ja harjumetsien lajit. Merkittävää myös on, että arviossa mainitut uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät eivät vastaa todellista kehitystä metsäluonnossa. Punaisessa kirjassa on kuvattu uhanalaisten lajien jakautuminen eri elinympäristöihin. Kun tarkastellaan lajiston ja uhanalaisten lajien määrää eri elinympäristöissä ja elinympäristöjen pinta-alaa, voidaan löytää kohteet, joissa suojelutoimet olisivat tehokkaimmat. Näissä metsissä on eniten uhanalaisia lajeja pienimmällä pinta-alalla.

Tällaista tarkastelua Punaisessa kirjassa ei ole. Se olisi kuitenkin välttämätön, jotta uhanalaisten lajien suojelutoimet olisivat mahdollisimman kustannustehokkaita. Punaisen kirjan mukaan Suomessa lajisto on elinvoimaisinta metsissä: siellä on vähiten uhanalaisia lajeja suhteessa elinympäristön arvioituun kokonaislajistoon ja elinympäristön pinta-alaan. Metsissä lajisto voi parhaiten kangasmetsissä, joka on pinta-alaltaan ja lajistoltaan suurin metsäelinympäristö. Metsistä suurimmat uhanalaisongelmat ovat lehdoissa ja paahderinteillä.

Syyt ja uhkatekijät eivät vastaa VMI-tietoa

Arviossa kirjataan myös lajien uhanalaistumisen syitä ja uhkatekijöitä. Erityisesti metsälajien osalta ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä metsäluonnossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut ja tapahtuu Valtakunnan metsien inventointien (VMI) tuottaman tiedon perusteella. Punaisessa kirjassa mainitaan metsälajien uhanalaistumisen syyksi usein lahopuun, lehtipuiden ja kookkaiden puiden väheneminen. VMI:n mukaan ne kaikki ovat kuitenkin lisääntyneet viimeistään 1970-luvun alusta alkaen, siis noin 15 vuotta aiemmin kuin uhanalaisarvioita alettiin tehdä. Erilaiset tulokset johtuvat näiden tekijöiden erilaisesta tarkastelutavasta. 

1970-luvun alussa metsien uhanalaisille tarpeellisten lahopuun, lehtipuiden ja kookkaiden puiden määrä oli Etelä-Suomen metsissä uhanalaisten lajien tarpeeseen nähden erittäin pieni, ja oli todennäköisesti ollut jo pitkään. Tulevissa uhanalaisarvioissa tulisikin tutkia, mitkä tekijät ovat Etelä-Suomessa ylläpitäneet lajistoa, kun niiden tarvitsema resurssi on ollut maisematasolla niukempi kuin nyt ja miksi resurssin runsastuminen ei heijastu oletetulla tavalla Punaisessa kirjassa arvioituun lajiston elinvoimaisuuteen.

Punaisessa kirjassa ei ole kuvattu tarkemmin arviossa käytettyä uhanalaisuuden syy- ja uhkatekijämenetelmää. Ristiriita VMI-tulosten kanssa herättää laajaa hämmennystä. Lisäksi osa syistä ja uhkatekijöistä on kuvattu niin karkeasti, että niiden perusteella ei voi päätellä mitään lajiston elpymisen parannuskeinoista.
 
Uhanalaisarvion menetelmää voidaan parantaa

Suomessa on tehty lajien elinvoimaisuuden arvioita vuodesta 1985 lähtien kaikkiaan viisi kertaa. Vuoden 1985 ja 1991 arviot tehtiin nykyisestä hiukan poikkeavalla menetelmällä eivätkä tulokset ole suoraan verrannollisia uudempien arvioiden kanssa. Vuoden 2000 arviosta lähtien on sovellettu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n kehittämää ja käyttämää menetelmää. Arvion tuloksista käytetään nimeä Punainen kirja.

Suomi on ollut uhanalaisarvioinnissa edelläkävijä paitsi ajallisesti, myös arvioiden laajuuden suhteen. Työtä voi verrata valtakunnan metsien inventointiin, joka on tuottanut tietoa metsäpoliittisen päätöksenteon pohjaksi 1920-luvulta lähtien. Myös uhanalaisarvioiden tuloksia on käytetty luonnonsuojelupoliittisen päätöksenteon sekä käytännön luonnonsuojelu- ja luonnonhoitotyön pohjana. 

Uhanalaisarviossa käytetyn aineiston laatu vaihtelee. Vaihtelua on arviossa kuvattu vain hyvin yleisellä tasolla. Käytetty kriteeristö antaisi mahdollisuuden kirjata tulokset siten, että luotettavuuden vaihtelua voisi kuvata paremmin. Tämä toisi huomattavaa lisäarvoa arvion tulosten käytön kannalta. 

Tutkimuksessani olen perehtynyt arvion tekoon ja sen tuottamiin tuloksiin ja pyrkinyt yhdistämään tuloksia muualta saatuun informaatioon. Metsiin sitoutuneiden lajien osalta on tehty tarkempaa tutkimusta. Tutkimuksen edetessä on tarkoitus selvittää tarkemmin silmälläpidettäviä lajeja, joilla on uhka uhanalaistua, ja lajeja, joiden pääelinympäristö ei ole metsä mutta jotka käyttävät metsiä yhtenä elinympäristönään.

Hankkeen tuloswebinaari oli 14.2. Ohessa webinaarin esitykset:
Rahoittajan puheenvuoro, Ilari Pirttilä, toimitusjohtaja, Metsämiesten Säätiö
Metsälajien uhanalaisuus tarkasteltuna punaisen kirjan ja valtakunnan metsien inventoinnin
pohjalta, Petri Heinonen
Kommenttipuheenvuorot:
Juha Siitonen, tutkija, Luonnonvarakeskus
Timo Lehesvirta, johtava luontoasiantuntija, Metsä Group 

Petri Heinonen, tutkija, CV
Puh. 040 180 1137
Sähköp. ptapanihe@gmail.com